Viikon mietelause

"Maailma ei ole sinulle mitään velkaa. Se oli täällä ensin." - Mark Twain -

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Kauneimmat kesärunot

Omat runoni ovat keskeneräisiä, käännöstyö etenee hitaasti mutta varmasti. Jotta kesä 2019 ei jäisi aivan runoja vaille, julkaisen Runometsässä kesän mittaan vanhojen mestareitten hienoimpia runoja. Sellaisia, joiden tekijänoikeudet ovat jo rauenneet.

Katri Vala (1901 - 1944) on selvästi pitänyt kesästä - vai mitä olette mieltä runosta Kukkiva maa? Se on niin täynnä tuoksuja, että minulle meinaa tulla astmakohtaus. Rauhallisempi runo Valkeat aamut on enemmän mieleeni, sen tunnelma on verkkainen mutta valpas ja sen ohut äänimaailma miellyttää minun korvaani. Runot ovat teoksesta Hannu Sarrala (toim.): Suuri runokirja. Karisto, Hämeenlinna 1981. Sain tämän aarteen joululahjaksi isoäidiltäni Martalta.

Kukkiva maa


marianq_pixabayMa[a] kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja, 
pihlajain valkeata kukkahärmää, 
tervakkojen punaisia tähtisikermiä. 
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia 
lainehtivat niityt mielettöminä merinä. 
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa, 
pakanallista maan ihon tuoksua!
Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki, 
terälehdet äärimmilleen auenneina, 
elää ihanasti kukkien, 
tuoksustansa, auringosta hourien - 
huumaavasti, täyteläästi elää!
Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus 
varisee kuihtuneena maahan. 
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko, 
taivaan suuri ja polttava rakkaus, 
suoraan kukkasydämiin, 
olemusten värisevään pohjaan asti!


(Alkuperäinen julkaisu: Katri Vala: Kaukainen puutarha, 1924.)

kareni_pixabay


 Valkeat aamut 


Valkeat aamut tulevat 
ihanassa saatossa 
peittäen kasteisilla hiuksillaan 
maan heräävät kasvot. 
Hypähdellen nousevat metsistä 
pienet helmenkirkkaat laulut 
taivaan siniseen kelloon. 

On liian onnellista 
elää näinä valkeina aamuina, 
kosketella elävin sormin rakastetun kasvoja, 
tuntea huulillansa elämän maku. 
Riemu on palannut sydämeeni 
kuin muuttolintujen parvi. 
Tahtoisin särkyä kasteen lailla 
heläjävään, siniseen kelloon!


(Alkuperäinen julkaisu: Katri Vala: Maan laiturilla, 1930.)
 

pexels_pixabay















Valokuvat: pixabay

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Värien kirjoa: Violetti

Kirjoittelin joskus väreistä ja niiden merkityksistä. Nyt ajattelin koota kollaasin jokaisesta mieleen tulevasta väristä, yksi väri kerralla...