Picasso pelasti naiskuvani

Perheeni on vihdoinkin oivaltanut äitienpäivän syvimmän olemuksen: ensin syödään ravintolassa ja sitten tehdään sitä, mitä ÄITI haluaa. Söimme intialaista kanaa/juustoa ja menimme sitten täysin vatsoin vierailemaan Berggruen-museossa Berliinin Charlottenburgissa.

Olin käynyt museossa kerran aiemmin, mutta aloitin silloin Matissesta ja Paul Kleestä, ja muistan, että kun pääsin Picassoon asti, jalkoja kolotti ja oli hirveä nälkä. Niinpä tällä kertaa kiipesimme ensiksi torniin ihmettelemään Picasson ja hänen aikalaistensa tuotoksia.

Aiemmin Pablo Picasson maalaukset ovat olleet minulle jotakin abstraktia, kummallista ja rumaakin. Ihmisiä, joilla on kolme nenää tai silmä väärässä paikassa. Laajempi Picasson tuotannon tarkastelu osoitti kuitenkin, että mestari tunsi varsin hyvin ihmisen anatomian. Aluksi hän piirsi silmät keskelle päätä, mutta ryhtyi myöhemmin tarkastelemaan ihmistä ja esineitä toisista näkökulmista.

Berggruen-museossa on myös muutama Picasson piirros, joukossa pari alastonta naista. Hän ei ole liioitellut naisten kurveissa, mutta on piirtänyt naiset sellaisina kuin he ovat, näkyvät, kaikkine kupruineen ja läskeineen. Ei mitään ihra-inhoa, muttei myöskään barbinukkeja, jollaisia tämän päivän mannekiinit muistuttavat. Tauluja katsellessa tuli sellainen olo, että minäkin kelpaan. Naisena, ihmisenä, muotoina, jopa ihailun kohteena. Voiko äitienpäivältä enempää toivoa?

Sunflowers, by Juri_B in pixabay

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vesillä

Runoja syksyyn

Joutsenlaulua