Siirry pääsisältöön

Päivää, ystävät

Minusta ystävänpäivänä kuuluu lukea runoja ja ajatella ihmisiä, joista tykkää. Minulla ei ole tarjota ystäväpalvelua, mutta jos haluat voittaa runokirjan, osallistu ystävänpäivän arvontaan!



Runometsän ystävänpäivän arvonta toteutetaan seuraavasti: kirjoita kommenttikenttään, mitä, millaista tai miten rakkaus on. Jos et tiedä, mutta haluat silti osallistua arvontaan, piirrä sydänsymboli. Voit osallistua myös Runometsän facebook-sivulla.

Osallistua voi kuka tahansa, mistä maasta tahansa, kukin yhden kerran. Kaikkien osallistuneiden nimet tai nimimerkit asetetaan aakkosjärjestykseen. Metsänhoitaja osoittaa niitä sormella lukien puoliääneen entten tentten -runoa. Se, jonka nimeä sormi osoittaa sanan "pois" kohdalla, voittaa palkinnon. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköisin viestimin, ja hänen nimensä tai nimimerkkinsä julkaistaan täällä blogissa ja facebookissa. Voittajalle ei voittamisen vuoksi lähetetä ylimääräisiä mainoksia, mutta metsänhoitaja pidättää itsellään oikeuden sujauttaa käyntikorttinsa palkintokirjan väliin.

Arvonnan palkintona on runokokoelma Rakkauden satunnaisotanta. Voit osallistua arvontaan, vaikka sinulla olisikin jo kirja - voithan antaa sen lahjaksi ystävällesi tai varustaa sen bookcrossing-tarralla ja lähettää sen valloittamaan maailmaa.

Hyvää ystävänpäivää kaikille Runometsän ystäville! Jos tykkäät blogistani, käy facebookissa tykkäämässä blogin sivusta. Jos et tykkää, niin älä käy. Toivon sinulle silti rakkautta elämääsi.


Koska lyhyet postaukset ovat ärsyttäviä, lukekaamme vielä Saima Harmajan runo kokoelmasta Hunnutettu. Sen e-kirjaversio on ilmestynyt Elisa Kirjalta 2013, ja se on myös ilmestynyt osana kokoelmaa Saima Harmaja: Kootut runot, joka on saatavilla Elisa Kirjan lisäksi mm. Storytel-palvelusta. Koska Hunnutettu-teoksen tekijänoikeudet ovat jo vanhenneet, voimme puhtain omin tunnoin nauttia koko runosta. Kirjakaupat eivät tue Runometsä-blogia. Onneksi muutamia klassikoita saa Elisa-kirjalta ilmaiseksi.

Pidän Harmajan tavasta tarkastella rakkauden poolisuutta. Ehtymättä putoava ruususade on myös ihana ilmaus! Mitä sinä pidät?

Rakkauden tyttäret 

Ikuinen Rakkaus, mi poveen jää, 
kaks nöyrää sisarusta synnyttää. 
On Tuska vanhempi. Tuo, kalvas kovin 
ja mykkäkieli, kivun-herkin povin, 
käy silmin nähden kaikki salat maan, 
mut milloinkaan ei avaa huuliaan. 
On sisko toinen Hyvyys huntupää. 
Hän silmin sidotuin ei mitään nää, 
mut kukkasia kylvää yli maan 
hän sokein käsin, armo huulillaan. 

Hämyssä sydäntemme kauas vie 
niin taivaallisten sisarusten tie, 
ja ruususade putoo ehtymättä, 
kun Tuska ohjaa armahtavaa kättä. 
Mut joskus ihmissumun säde poistaa, 
ja tyttärien läpi äiti loistaa, 
siks kunnes syvimmässä hymyssään 
ne yhteen sulavat, ja valoon jään. 

lainattu Saima Harmajan runokokoelmasta Hunnutettu, ePUB-tiedosto, Elisa Kirja 2013

Kommentit

  1. <3 se on ihana tunne! Hyvää ystävänpäivää :)
    minna1995(at)gmail.com

    VastaaPoista
  2. En muista kenen runo, mutta jotenkin näin: Mieleni tekee rukiista leipää. Sinun sanoissasi on sama maku... Jotain hyvin olennaista rakkaudesta, eikö?
    postin.tuomaa@gmail.com

    VastaaPoista
  3. Arvonnan tulos on selvillä: voittaja on Minna. Onneksi olkoon! Otan pian yhteyttä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…