Viikon mietelause

"Rakkaus ei ole koskaan estänyt ketään seuraamasta unelmiaan." - Paulo Coelho -

maanantai 14. elokuuta 2017

Sanoja rakkaudesta


 Suomi_100_runokirjaa



Runo "Sanoit" kokonaisuudessaan sekä muita runoja kokoelmassa Rakkauden satunnaisotanta, ilmestynyt Mediapinta-kustantamolta. Kirjaa myyvät suomalaiset verkkokirjakaupat.




perjantai 11. elokuuta 2017

Polterabend



Puhumattomina istumme
valkoisen talon kahviossa.

Joka kerta kun huokaiset kipuasi
kolmijalkainen pöytä keinahtaa,

ruskea lauhtunut tee
läikähtää
laidalta toiselle

Sinun kuppisi reunassa on särö,
minun ei

Siinä pitäisi olla, sanot,
                      ja äkkiä tiedämme
                      mitä teemme:


(C) Riikka Johanna Uhlig 2017

Vihreä

Ihanan torstaiblogin pitäjät ovat palanneet kesätauolta. Eilen meille kirjoittajille tarjoiltiin vihreää. Luin juuri Focus-lehdestä metsässä kävelyn terveyttä edistävästä vaikutuksesta. Päivä meni kuitenkin leipoessa ja mustikkamehua keitellessä, joten en ehtinyt metsään asti. Kirjoitin seuraavaa:

Vihreä edessäni

Vihreä edessäni
kutsuvana.
Ohut väritön muuri
armotta peilaa
kilviksi turvonneet kasvoni.


(C) Riikka Johanna Uhlig 2017


tiistai 8. elokuuta 2017

Kaipaus

Tässä pieni kurkistus hiljattain ilmestyneeseen runokoelmaani Rakkauden satunnaisotanta. Jos olet kirjabloggaaja ja haluaisit kirjoittaa esittelyn kirjastani, ota yhteyttä. Lähetän sinulle mielelläni yhden kappaleen kirjoistani, kunhan blogisi täyttää korkeat laatuvaatimukseni. Jos taas olet runoilija, niin voidaan mielellään vaihtaa kirjojamme. :-)


perjantai 4. elokuuta 2017

Gudheten



Ja kirkosta irtosi torni,
puut painoivat päänsä,
tammikulkurikehrääjä
levitti kiireellä käärinliinoja.

Ne olivat merkkejä,
meidät oli merkitty
irrallisiksi pisteiksi
olevaisen loputtomalle janalle,
lehdettömyydeksi puuhun,
paanuksi kattoon.

Stratosfäärissä aukeni verho,
katsoimme ylhäältä päin
kuinka eräänlainen jano
virtasi suonistamme maahan.

Pari pyökkiä kuoli,
me seisoimme ehjinä
maailman latvassa,
eikä rakennuksilla
ollut enää merkitystä
eikä suuntaa.


(C) RU-17

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Runo-oppia ulkosuomalaisille kirjoittajille

Kun Kansanvalistusseuran Etäopisto lopetettiin, ei ulkosuomalaisille kirjoittajille jäänyt juurikaan mahdollisuuksia opiskella kirjoittamista omalla äidinkielellään. Arvostelupalvelut ovat melko kalliita, ja Suomessa järjestettävät kurssit ovat usein kerran viikossa -kursseja tai useamman viikonlopun kursseja. Ulkosuomalaiselle no go. Olisi hauskaa, jos olisi jokin media, jonka kautta kirjoittamisen ammattilaiset voisivat sparrata ulkomailla asuvia kirjoittajia. Sellaisia kuin Etäopiston Luovien alojen hautomo oli. Ja ihan yleisetkin neuvot - vaikkapa lehden tai blogin muodossa - olisivat tervetulleita.

Onneksi ruotsalaisilla sentään on luovan kirjoittamisen lehti Skriva. Joitain lehden artikkeleita voi lukea lehden facebook-sivun kautta, ja lisäksi kirjoitusvinkkejä voi tilata uutiskirjeenä sähköpostiin - ilmaiseksi. Skrivassa on minusta hyvä syy kertailla koulussa oppimiaan ruotsin kielen taitoja ja opiskella lisää sanastoa. Nyt tulee mieleen se koulussa päähän päntätty, silloin hyödyttömältä tuntunut lause: "det är ett berikande faktor i mitt liv att kunna tala (läsa) svenska." Todellakin.

Mats Söderlundin Poesiskolan on ihan huippu. Ihan helppoa opiskelu runokoulun artikkelien pohjalta ei ole, kun pitää vaivata pieniä harmaita aivosoluja sekä kielellä että, no, kielellä. Hän esimerkiksi kirjoittaa lyriikan kompleksisuudesta, juuri siitä, mikä tekee runoudesta runoutta, mutta mikä ainakin minusta on juuri se vaikein juttu. Etten sano vain "hauki on kala", minkä kaikki tietävät, vaan jotakin uutta, joka kuitenkin yhdistyy jossakin pisteessä vanhaan, vaikkapa "hauki ei ole kala" tai "hauki on vala" tai "hauki on ala", mutta niin, että siinä olisi vielä jotakin järkeä. Järkevyys riippuu kontekstista, huutaa pieni kääntäjänsieluni heti, avaruuteen. Miten olisi "hauki on pala // kuuta taivaanrannalla"? Ähm, kaikkein mieluiten sanoisin "Hauki ei ole lainkaan".

Söderlund lainaa Tomas Tranströmeriä, jota pidetään yhtenä ruotsin parhaista runoilijoista (olen jo ladannut hänen runojaan storytellistä, vielä hieman pitäisi perehtyäkin niihin): "De yttre upplevelserna korresponderar ofta med de inre; det yttre stiger i mig. Den inre och den yttre världen är baada lika verkliga. Poesin uppstaar naagonstans i det rum där de möts." Siis jotenkin siihen tapaan, että ulkoiset ja sisäiset kokemukset vastaavat toisiaan, ulkoinen ja sisäinen maailma ovat yhtä todellisia, ja jossakin niillä main kuin ne kohtaavat toisensa, syntyy runous. *

Söderlund kehottaa runon kirjoittajaa luomaan runoihinsa syvyyttä yhdistelemällä erilaisia ilmiöitä sekä keksimään metaforia poimimalla käsitteitä eri sfääreistä. Epäkieliopillisuuksilla voi tuoda vanhoihin sanoihin uusia ulottuvuuksia. Tässä kohtaa neuvoja lukiessani ajattelen muun muassa lausetta "Rakasta minut ehjäksi". Sitä on varmastikin jo monessa paikkaa käytetty, mutta jotakin sellaista kai kirjoitusope tarkoittaa. Miten olisi "Sure minut eiliseen"? Tulee mieleen laulu "Joet tulvimaan itke". Ei yhtään hassumpi laulu muuten.

Runossa jokaisella sanalla, pilkun paikalla, jokaisella yksittäisellä kirjaimellakin on merkitystä. Auts, aika heikoilla jäillä kuljetaan, vaikka kesä onkin. Runon rakennuspalasista Mats Söderlund luettelee kuvat, äänet, rytmin, liikkeen, vastakohdan ja - kuudetta sanaa en ymmärrä, eikä sanakirjaa tullut mukaan reissuun. Noissa viidessäkin olisi jo opettelemista. Mutta kannattaa opetella, sillä se on hauskaa! Lopuksi runo-oppaamme vielä siteeraa tanskalaista runoilijaa Pia Tafdrupia: "Jotta sanat saavat voimaa, niiden täytyy tarttua toisiinsa ja sitoutua toisiinsa." Ettäs tiedätte.

Ehkäpä tästä jonakin päivänä puhkeaa runokukkanen.


* Pahoittelen lainauksessa käyttämääni vanhoillistanskalaista kirjoitusasua - mutta kirjoitan tätä lomaillessani itäsaksalaisessa keskivuoristossa, jossa ruotsalaiset o:t kiinnostavat yhtä vähän kuin revontulien syntymäloitsut.