Viikon mietelause

"Valtaa tarvitset vain, jos aiot tehdä jotakin pahaa. Kaikesta muusta selviät rakkaudella." - Charlie Chaplin -

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Mitko

Garth Greenwellin romaani What belongs to you jättää minut miltei sanattomaksi. Oikeastaan haluaisin vain aloittaa sen saman tien uudestaan. Jäin ikävöimään henkilöitä ja kirjailijaakin, jollain tavalla.

Greenwellin kirja on ilmestynyt vastikään suomeksi nimellä Kaikki mikä sinulle kuuluu. Sen on suomentanut Juhani Lindholm. En ole vielä saanut käsiini suomennosta, mutta lukisin sen mielelläni, sillä englanniksi lukiessani osa asioista ja tekstin vivahteista jää ymmärtämättä. Suomennos on ilmeisen onnistunut, siitä on hyvä artikkeli Tekstiluola-blogissa (minulle aivan uusi tuttavuus).

Aloin lukea yhtä aikaa kahta romaania, jotka on määritelty homoromaaneiksi tai HLBTIQ-kirjallisuudeksi. En pidä näistä määritelmistä, mutta ehkä ne ovat suuntaa antavia, kun etsii kirjoja aiheista, jotka kiinnostavat. Toinen, jota aloitin, on William S. Burroughsin Naked Lunch. Luen sitä saksaksi, kun nyt satuin sen saamaan kirjakaupasta, joten ymmärrän - teoriassa - enemmän kuin englanniksi. Paitsi etten ymmärrä. En tunne alamaailman sanastoa. Sitä paitsi kieli tökkii, eivätkä alun tapahtumat kiinnosta minua. Saattaa jäädä lukematta. Greenwellin Mitko painii aivan eri sarjassa.

Tarkempia esittelyjä What belongs to you -romaanin juonesta on muissa blogeissa, minua kiinnostavat ennen kaikkea vaikutelmat ja kirjojen herättämät ideat. Kerrottakoon kuitenkin sen verran, että tapahtumat sijoittuvat Bulgarian Sofiaan, osittain Varnaankin. Kontrasti rautaesiripun jäänteitä nuolevan kaupungin ja kauniin merenrantapaikkakunnan välillä on suuri. Päähenkilö, amerikkalainen opettaja, joutuu kamppailemaan puutteellisen kielitaidon ja muidenkin asioiden kanssa, jotka ovat tuttuja ulkomaille muuttaneelle. Miltä tuntuu, kun puheesta ei ymmärrä sävyjä? Keitä ovat Mitkon "ystävät"? Miten käydä lääkärissä, kun ei osaa uuden kotimaan kielen lääkärissäkäymissanastoa? Kertomukseen sisältyy muutamia kauhun hetkiä, mutta myös paljon kauniita, ihania hetkiä, sellaisia, joita ei unohda - ei lukijanakaan.

Greenwellin päähenkilö, minäkertoja, kuvaa tarinan lomassa eroottisia kokemuksiaan. Kirjailija onnistuu tekemään sen hyvin kauniisti. Niin kauniisti, että tekisi mieli vetää kaikki inhorealistit ja naturalistit alas vessanpöntöstä. Ajatus, joka minulle nousee päällimmäisenä mieleen Mitkon ja Minän tarinasta, on seuraava: seksi on piste, jossa rumuus ja kauneus kohtaavat. Melkeinpä pakko todeta: ehkä voimme käyttää tätä oivallusta myöhemmässä jaksossa.


Myöhempää jaksoa odotellessa kannattaa lukea Greenwelliä.




1 kommentti: