Siirry pääsisältöön

Miten kirjoitetaan kirja

Seuraava kuvasarja sisältää oppeja, joista voi olla hyötyä, kun haluaa kirjoittaa kirjan. Kukapa ei haluaisi?

1. Lue!


2. Meditoi.


3. Hoida kukkia.


4. Juo terveysjuomaa.


5. Kiinnitä huomiosi pieniin asioihin.


6. Juo teetä ja anna mielikuvituksen laukata.


7. Kirjoitusvälineitä


8. Ai mitäkö tuossa kuvassa on? Sitkeät istumalihakset, piilotettuna kotitekoisen hameen alle.


9. Opaskirja. Jos tämän klassikon luettuasi yhä edelleen haluat kirjoittaa kirjan, niin kannattaa ryhtyä toimeen.


10. Kirjoita. Osallistu antologioihin, lähetä runojasi lehtiin tai ripusta niitä puihin. Ota yhteyttä kustantajiin, osallistu kirjoituskilpailuihin tai - jos sinulla on varaa - tee omakustanne.




Kommentit

  1. Ripustan runoni puihin ♥. Kiitos vinkistä. Oma kirjani Mediapinta.netiltä ilmestyi vasta elokuussa, vaikka lähetin ensimmäisen version jo keväällä. Ensimmäinen versio oli niin tolkuttoman huonosti taitettu - selkeästi hitonmoisella kiireellä ilman vähäisintäkään ammattiylpeyttä taittajan taholta! - että olin jo luovuttaa. Sen enempää tässä koko prosessia kertomatta sain kuin sainkin kirjan kunnolla taitettuna ulos! Mutta sama tunne kuin sinulla: joitakin runoja olisin sittenkin voinut kirjoittaa toisin, esim. takaisin alkuperäiseksi, joka useinkin on se paras, edellyttäen että sitä on riittävästi käyty läpi ja todettu toimivaksi. Käy Adlibriksen sivuilla, sillä näin siellä runokirjasi jokin aika sitten runokirjaosastossa myydyimpien joukossa hyvin pärjänneenä! Mainosta täällä vain lisää. Itse mainostin jälleen facebookissa ja google+:ssa (2 blogia) sekä Twitterissä. Kukapa sen kissan hännän (n)ostaa kuin kissa itse ☺. Kiitos taas kirjoituksestasi. Näitä on kiva lukea, vaikken aina osaa enkä uskalla kommentoida.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…