Siirry pääsisältöön

Uutisia runoplaneetalta

Tässä pieni ajankohtaiskatsaus:

  • Lahden runomaratonin kilpailun Hullunhieno Suomi -palkinnot on jaettu. Kaikki osallistuneet runot on luettavissa ja runovideot katsottavissa ja kuunneltavissa yhdistyksen verkkosivuilla. 
  • Risto Ahdin kirjoittama Runoaapinen on luettavissa ilmaiseksi e-kirjana. Suosittelen kaikille, jotka kirjoittavat tai harkitsevat ryhtyvänsä kirjoittamaan.
  • Berliinissä on helteinen sää. Jos sellaista kaipaatte, tulkaa tänne lomailemaan. Vaihtoehtoisesti voi mököttää sisällä ja miettiä, miksi en osaa kirjoittaa hyvää runoa.
  • Rakkauden satunnaisotannasta ei ole kuulunut vähään aikaan mitään. Kaipa se aikanaan menee painoon ja tulee sieltä pois.
  • Ultramariini ja koboltinsininen akryylimaali alkavat olla lopussa.
  • Opettelin piirtämään ihmisiä lintuperspektiivistä. Poika katsoi luonnostani ja totesi: "lampaita". Kun sanoin, että kyllä niiden lapsia pitäisi olla, hän sanoi, että täytynee sitten opetella arvaamaan paremmin.
  • Alla oleva kuva liittyy Hullunhienoon Suomeen, ainakin vähän. Käy kurkistamassa Runomaratonin verkkosivuille ja tee haku sanalla "sampo" - löydät tämän kuvan runon ja muutakin jännää.
piirustus runokilpailuun 2017
Sampo tulee, oletko valmis?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…