Siirry pääsisältöön

Tällainen meno meilläpäin

Runotorstain haasteessa heitettiin sana meno. Tämä taitaa nyt olla vähän kaukaa haettua, mutta olin juuri jatkamassa aloittamaani kokoelmaa, johon tämäkin runo on pääsemässä. Olkoon tämä nyt sitten vaikka historiallisen viitteen sisältävä kaupunginosan esittely. Tällaista menoa meillä, Berliinin laidalla:



Grünau, eli Aamulaulu Preussin kuninkaalle


Täällä liikkeet sulkevat ovensa.
Gruusialainen kalakauppias kokosi pullonsa,
muutti myymään rikkaammille;
ja räätäli jota ei edes ollut
joka ei koskaan istunut pöydällä
oikoo nyt veltostuneita jäseniään.

Tällä kylällä ei osteta eikä myydä:
täällä hämmästellään.

Villihanhet lensivät vinkuen yli
                      ja kerran joutsenet
                      niitä oli neljä
eikä lunta vielä ole
vaikka pilvet ovat jo kauan luvanneet

eikä roskapönttöjä tule kolmea lisää
vaikka täysiä
vaikka pyydetty on
ja rukoiltu.

Kalpea valonkehrä
kipuaa mäntynelikön ylle –
ja me hämmästelemme
että katujen ylle
että autojen ylle
että veristen muistojen metsän ylle
tänäkin aamuna
se nousee. 


(C) Riikka Johanna Uhlig 2017

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…