Siirry pääsisältöön

Kesä ilman lomaa tai loma ilman kesää

Runotorstain haasteessa haetaan tänään tekstejä aiheesta kesäloma. Minun kesälomaani on vielä kovin pitkä aika, palasin eilen vasta kevätlomalta. Oli antoisa loma, siitä jo kirjoittelinkin viime perjantaina. Koska kuulemma Helsingissä sataa tänään rakeita, väännän tikusta asiaa ja kirjoitan runoraakileen kavereille lohdutukseksi. Nämä tällaiset haasterunot saavat usein lopullisen muotonsa vasta myöhemmin, mutta julkaisen sen nyt tällaisenaan, jotta säät eivät ehdi muuttua.



Rakeita vaiko poppelilunta

Puuvillasykerö
haavan valo
lounaan puolella
latvassa

                      Lauseet ovat perheen jäseniä
                      sanat lauseen
                      ne uivat ohi illan
                      ensimmäisessä valossa

Kuun tuulessa pyörähtelevät
syksyä enteilevänä rapinana
kuin enterovirus kapinana
jumalan unohtamassa kesässä

Rakeita satoi ensimmäinen päivä
kesäkuuta
mutten ollut läsnä

satoi puuhun sattuneisiin puuvillasykeröihin
ne alas valauttaen
maan oksaan palauttaen
sillä sieltä mistä olet tullut
sinne sinut eräänä päivänä
takaisin pusketaan

Mutta sitä odotellessamme
olkaamme odottelematta
ja ihastelkaamme haapapuiden suloisia tarinoita
unipyyhkeissämme, untuvaisilla tyynyillä
päivää pakoon
sykkyrällä
takaisin kohtuun
lempeään, valkoiseen valoon
säässä haparoivien puiden
lohtuun


(C) Riikka Johanna Uhlig 2017


saatapakoon_FotobyRU
Säätä pakoon. Ehdin ensin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…