Siirry pääsisältöön

Kesän lyhyydestä

Eino Leinon runo Lapin kesä on kuvaus pohjoisen maan lyhyestä kesästä, ankarasta vuoden kiertokulusta. Se on myös pohjoisen melankolisen mielen kuvaus. Suomalaista (ja pohjoismaista ylipäätään) mielentilaa kuvaavat oivasti seuraavat säkeet:

Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Tai yhtä lailla kolmannessa säkeistössä:

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää - miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa?

Mietin, olemmeko me ulkosuomalaiset juuri heitä, joille Leinon runon minä antaa neuvoja:

Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.

Minulla on haave. Että minulla vielä joskus olisi Pohjolassa pieni mökki, tai vaikkapa saunakamari vain. Mieluiten järven rannalla. Jos siihen joskus olisi varaa. Niin lähtisin pakoon Keski-Euroopan kosteita helteitä ja viivyttelisin siellä hyttysten syötävänä aina lokakuulle asti - lokakuu nimittäin on Saksan kaunein kuukausi, se on todellakin ansainnut nimensä Der goldene Oktober, kultainen lokakuu. Haaveen toteutumista odotellessani kuuntelen Lapin kesän soitannallisia versioita youtube-palvelusta. Yllättäen löydän miellyttävän raikkaan ja samalla karhean version, jonka laulaa Kristian Meurman. Laulajan nimi on minulle tuttu, mutta jostain aivan muusta yhteydestä kuin Eino Leinon tekstien tulkitsijana. Kuka on tämä mies, jonka ääni tuo mieleen Kirkan? Täältä ulkkarinäkökulmasta muiden jo tuntema laulaja voi olla varsin uusi tuttavuus. Hieno, rähjäisen särmäinen tulkinta. Ei ihan pärjää Vesa-Matti Loirille, mutta melkein. Kannattaa kuullella, kuten Leino olisi sanonut.

kyhmyjoutsen
Kyhmyjoutsen jää usein palelemaan Berliinin koleaan talveen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…