Viikon mietelause

"Usko siihen, silloin lennät." - Porot elokuvassa Niko, lentäjän poika -

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Kevät-runo

Hesarin runojutun inspiroimana piti tietysti kirjoittaa kevätruno. Käytin jutussa annettuja sanoja, mutta lisäilin vähän muutakin. No tämmöinen siitä tuli, sen kauempaa miettimättä:

Takatalvi


Kevätpurojen ikävä viipyy
miltei vihreässä ajan laulussa
hiljaa leijuen.

Liian raivokas lienee
muuttolintujen hurmio,
kirkuva,
punainen,
kuollut.


(C) Tähän ei kai voi nimmaria panna alle, kun kyseessä on variaatio Katri Valan runosta.

Säveltäjäthän ovat perinteisesti laatineet variaatiosarjoja jonkun vielä tunnetumman säveltäjän teoksen teemasta tai kansansävelmästä ja tulleet sillä tavalla tunnetuiksi. Jazz-musiikissa puhutaan improvisaatiosta ja sooloista, mitkä nekin ovat teeman variointia sointujen ja melodian pohjalta. Voisihan variaatioita runoillakin. Kirjoittaisi että RU:n laatima variaatio Sen ja Sen runosta Se ja Se. Joo, niinpä teenkin, heti tänä yönä - mutta otan toisen runon, kun nyt kerran 87 prosenttia suomalaisista jo vääntelee tuota kevätrunoa. Näin hauskaa ei minulla olekaan ollut sen jälkeen kun lopetin Sherlock Holmes -sarjan katsomisen (en suinkaan ikuisiksi ajoiksi, mutta kolmannella kerralla alkoi tuntua, että tunnen juonen jo aika hyvin, joten pidän hieman taukoa).





Olitpa utelias, kun kurkkasit vielä kuvan allekin. Kannatti, sillä kirjoitin kolmannenkin säkeistön, ihan omin sanoin. Alkoi niin harmittaa, jos koko kevät konsanaan kuolee - en minä sitä nyt sentään niin paljoa vihaa.

Kohta, aivan kohta
kumaavat kellot
kesän ja kulkurin häitä.

Alkaa kuulostaa melkein Günther Eichilta. Ei se mitään, hyviä kannattaa matkia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti