Viikon mietelause

"Valtaa tarvitset vain, jos aiot tehdä jotakin pahaa. Kaikesta muusta selviät rakkaudella." - Charlie Chaplin -

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Vivaldin kanssa kevääseen?

Olen aina inhonnut kevättä, mutta pidän Vivaldista. Ajattelin, että voisin ehkä Vivaldin Kevät-konserttoa kuuntelemalla suggeroida itseni pitämään keväästä edes ihan vähän tai ainakin hyväksymään sen olemassaolon.

Niin paljon kuin Vivaldista pidänkin ja barokkimusiikista ylipäätään, Kevään ensimmäinen osa on kerrassaan viheliäinen. Saan siitä stressin. Siitä tulee vain mieleen, kuinka kirkkaasti aurinko nyt paistaa ja kuinka ihmisten pitäisi olla iloisella mielellä. Pitäisi hypähdellä onnesta kuin pikkuinen karitsa päästyään ensimmäistä kertaa kevätlaitumelle. Vai pitäisikö?

Konserton toinen osa, largo, on enemmän minun mieleeni. Siinä on jotain surumielistä. Uuden alku on aina myös vanhasta luopumista. Lumet sulavat, jos niitä on ollut, routa laskee ja nostaa tien kupruille. Ensimmäiset villihanhet lipuvat kirkuen kaupungin yli. Berliiniin talvehtimaan jäänyt joutsen kumppaneineen kurottelee kaulaansa vedestä rantavallille: olisiko jollakulla tarjota sille syötävää? Mitenhän se on talven yli selvinnytkään? Ei sille pidä antaa leivänkannikkaa, ei se saa sitä syötyä: joutsenella on pehmeä nokka.

joutsen

Kevään voisi tulkita niinkin, että talvi on kuollut. Siksi kevät on surumielinen. Antonio Vivaldi antautuu kuitenkin pian iloitsemaan uudesta, siirtää huomion kuolemasta syntymään. Konserton kolmannessa osassa Pastoral dance: Allegro viulut ja alttoviulut kuulostavat siltä kuin lehtipuiden silmut puhkeaisivat, arkoina ja sitten riemuiten. Välissä kantautuu myös haikeita säveliä. Sellot vastaavat mollissa korkeampien jousien iloiseen duuriin, hetkeksi viulutkin unohtuvat suremaan, haikeus on jollakin tapaa viulun tyypillinen ominaisuus.

Vivaldi osasi rakentaa kontrasteja ja muusikot osaavat niitä tulkita. Elämä on täynnä vastapooleja: iloista voi olla vain jos on olemassa myös surullista. Ehkäpä minun on vain hyväksyttävä vuoden kierto kokonaisuudessaan. Kirkkaalla ja pölyisellä, joskus jäätävänkin kylmällä, yllättävällä keväällä on oma tehtävänsä kaiken syntymän tyyssijana. Kun selviän kuumannihkeästä kesästä, jonka yöt ovat kieltämättä usein kauniita, saan palkkioksi kaipaamani syksyn. Sen tummat sävyt ja kostea maa saavat minut iloiseksi. Ja kaiken päätteeksi minä, talven lapsi, saan levollisen lumen ja kylmyyden. Talvi saa minut rauhoittumaan. Luontokin lepää silloin.

joutsenMiten vuodenajat vaikuttavat teidän mielialoihinne? Milloin luovat ideat parhaimmin syntyvät? Milloin haluatte vain levätä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti