Viikon mietelause

"Ei tule elo etsimättä, kala jalan kastamatta." - Suomalainen sananlasku -

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Sinisen äärellä

Sininen väri liitetään usein alakuloisuuteen ja surumielisyyteen. Goethe kirjoittaa teoksessaan Zur Farbenlehre: "Niin kuin keltaisessa on aina mukana valoa, samoin voidaan sanoa, että sinisessä on aina mukana pimeyttä." Ihmisen varjopuoli, se piilotettu, mitä ei niin helposti haluta nähdä eikä näyttää. Englantilainen runo, jonka kirjoittaja ei ole tiedossani, pohtii piilottelun ongelmaa.

She had blue skin, 
And so did he. 
He kept it hid, 
And so did she.
They searched for blue
Their whole life trough
Then passed right by - 
And never knew. 

Niin, harmi. Missähän minun siniseni on, sielunkumppani tai veli, jota olen etsinyt? Ehkä se tulisi, jos sen maalaisi tai kirjoittaisi.

Tuomas Anhava miettii eräässä runossaan sateista kesää:

Vai olivatko kesät ennen 
                                        olivatko 
helteen sineä, poutapilven kumpulentoa 
selällään maaten katseltavaa - - 

Hassua, sillä minä ajattelen juuri toisinpäin, sadetta sinisenä, hellettä kellertävänä. Ehkä silläkin on väliä, missä maassa asuu: Berliinin kesät ovat nihkeän kostean kuumia, paljon keltaisempia kuin Suomen. Anhavan lyyrinen minä näkyy katselevan taivaalle, siellä sitä toki sineä riittää.

Useimpien runoilijoiden teksteissä sininen onkin nimenomaan taivaan attribuutti. Minusta on jännittävämpää löytää sinistä muualta, vaikkapa Lauri Otonkosken runosta Tutor:

Rakenna ensin paikka
     - jos ulkona sataa, älä sommittele kantaattia kuolleille lehdille,
       vaan kastu rohkeasti ja vilustu pelotta

     - jos pöytäsi alla asuu sininen skorpioni,
       älä väitä omistavasi puhuvaa käärmettä


Otonkosken ohjeiden pohjalta (lue tai kuuntele koko runo) voisi vaikka ruveta luonnostelemaan omaa runoa, tai taulua, tai elämää. En tiedä, miksi skorpioni on sininen - se on epätavallista, anomaliaa. Tosikko voisi selittää sen valoilla ja varjoillakin, mutta miksi sen vastaparina sitten olisi puhuva käärme? Käsitän runon neuvon niin, että pitäisi kirjoittaa tosia sanoja. Mutta miten tosi on sininen skorpioni? Sinisen olemassaolo sinänsä nyt ainakin on tosi, voimmehan me nähdä sen. Tämä väri, jonka nimi esiintyy historiankirjoissa verraten myöhään, on runoilijoiden väri, varjon ja melankolian väri, eikä välttämättä taivaan turvallinen sini ollenkaan. Siksi ehkä skorpioni.

bluehorse
Franz Marcin tauluissa hevosetkin ovat sinisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti