Siirry pääsisältöön

Sateenkaaren värit

Olen sekä kirjaprojektin että mainostekstien puitteissa (enkä vähiten akryylimaalauskurssilla) päätynyt pohdiskelemaan värejä. Miten ne vaikuttavat ihmiseen? Miten niitä yhdistellään?

Nuorena pukeuduin enimmäkseen harmaaseen ja siniseen, toisinaan harmaa ja musta veivät voiton, kunnes tilalle tulivat beige ja suklaanruskea. Aika tylsää pitemmän päälle. Kaipa minun piti sairastua ja joutua terapiaan, ennen kuin aloin ymmärtää, että väreillä on merkitystä. Että ne saavat näkyäkin, jos siltä tuntuu.

Kerran työkaveri kertoi nähneensä unta, jossa minulla oli liehuva, turkoosi mekko. Sellaista sitten lähdettiin heti tilaisuuden tullen metsästämään. Ihan unen mekkoa vastaavaa vaatetta emme löytäneet, mutta turkoosin ja sinisen sävyisen hameen kuitenkin. Käytin sitä paljon, kunnes onnistuin kutistamaan sen pesukoneessa. Hameen pituus muuttui epäedulliseksi, joten maritin sen vaatekeräykseen. Sinivihreät sävyt tulivat kuitenkin elämääni jäädäkseen.

Olen ajatellut etsiä runoudesta värejä. Mitä värejä runoilijat mainitsevat teksteissään? En minä tiedä, en ole ajatellut siltä kannalta. Mieleen on painunut vain Montgomeryn Runotytöstä repliikki, jossa opettaja Herra Carpenter moitti Emilyä siitä, että hän on käyttänyt sanaa purppura kaksi kertaa samassa runossa. Ettäs kehtasikin.

Aion tässä kevään mittaan kirjoitella teille väreistä. Väri kerrallaan. Aloitan sitten vaikka siitä purppurasta, ensi viikolla.

Onko sinulla yhtä mieliväriä, joka on aina seurannut mukanasi, vai haluatko olla sateenkaaren kirjava? Miltä kotisi näyttää? Oletko järjestänyt kirjasti aakkosjärjestykseen vai värien mukaan? Tällaisista jutuista olisi hauska kuulla!


metsanhaltija_RU-17
Kirjoittajan alterego valmiina pyörähdykseen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…