Siirry pääsisältöön

Rakkaani Sherlock Holmes

Wanted: Real Sherlock


Sir Arthur Conan Doyle tarkoittaa minulle rattaiden natinaa, hevosenkenkien kalahtelua sateen kastelemia mukulakiviä vasten. Ajatusten kiertoa hulluuden ja nerouden rajamailla. Nerokkaita suunnitelmia, äkkinäisiä käännöksiä. Kiehtovia käänteitä, salaperäistä, älykästä huumoria. Nojatuoli, viulu ja takkatuli.

Pitkään olin epäileväinen sen suhteen, osaisiko Benedict Cumberbatch näytellä Sherlock Holmesia. Brittinäyttelijä, jonka fanit olivat valmiita maksamaan tuhat puntaa päästäkseen katsomaan hänen Hamletiaan? Maksoin itse Persbrandtin MacBethin lipusta noin 60 euroa, kaikkine matkakuluineen teatterireissuni maksoi noin 600 euroa. Tuhannen punnan näyttelijän täytyy olla todella erityinen.


Olin yllättynyt Robert Downey Juniorin ja Jude Law'n versioista. Heidän tulkitsemansa Action-Sherlock ei minun mielessäni päihittänyt vanhoja mustavalkofilmejä, mutta omassa tyylilajissaan elokuvat onnistuivat. Luulen, että Robert Downey Jr:n Sherlock on juuri se, jonka poikani tuntee - vaikka kuinka olen koettanut kertoa, että on ollut olemassa toisenkinlainen Sherlock. Mutta onko sittenkään? Sankarimme elää ja sopeutuu aikaamme.

Annoin lopulta periksi saamilleni suosituksille ja tilasein Amazonilta kolme jaksoa uusinta Sherlockia. Samalla käytin loppuun synttärilahjaksi saamani lahjakortin. Aluksi olin ihmeissäni, jo siitä, että Benedict Cumberbatchilla oli tumma tukka. Ja siitä, että hän puhui saksaa moderaatilla äänenkorkeudella. Saksalaiset elokuvantekijät ovat kyllä dubbauksen mestareita, mutta...

Ensimmäisen kauden kolmannen jakson kohdalla vaihdoin videon alkukielelle, kiitokset Amazonille, että tällainenkin vaihtoehto oli tarjolla, mikä ei ole Saksan myyntialueella itsestäänselvyys. Kun kuulin Benedict Cumberbatchin äänen (en siis ole nähnyt häntä aiemmin muissa rooleissa, enkä kuullut) olin yhtäkkiä vakuuttunut: kyllä, tuossa on minun rakas Sherlockini, siitäkin huolimatta, että minun Sherlockillani on aina ollut suora, sileä tukka. Kikkarapää-Benedict on sittenkin loistava näyttelijä. Kaikki kunnioitus hänen faneilleen.

Mutta tuhat puntaa yhdestä teaetteriesityksestä? Plus matkakulut? Enpä tiedä. Riippuu varmaan siitä, kuinka pitkä matka on. Vaikkapa Australiasta asti tulisi aika kalliiksi. Minulle riittää toistaiseksi nähdä Cumberbatch tv-ruudussa, hänellä on hyvät mahdollisuudet päästä suosikkinäyttelijöideni Top 10 -listalle. Vapise, Clint Eastwood, paikkasi on uhattuna! Mutta jotta Cumberbatch voi olla aito Sherlock Holmes, hänen tumma äänensä ja kumea brittiaksenttinsa on ehdottomasti kuultava. Ehdottomasti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…