Siirry pääsisältöön

Edith Södergran - värien runoilija

Etsiessäni purppuraa (magentaa, pinkkiä, vaaleanpunaista) tuntuu luontevalta aloittaa Edith Södergranista. Tarkastelen hieman hänen runokokoelmaansa Levottomia unia, jonka on menestyksekkäästi suomentanut Uuno Kailas, joka runoilijana lienee tunnetumpi tummista sävyistään. Nyt siis kuitenkin haluan etsiä purppuranpunaisia jälkiä.

Kuten tapoihini kuuluu, aloitan lukemisen kirjan takaosasta, ja törmään miltei heti siihen yhteen ja ainoaan, nimeltä mainittuun purppuraan. Muita punaisia kyllä vilisee Södergranin runoissa, enimmäkseen verenpunaista tai ruusuja. Kerran hän kuitenkin mainitsee suoraan purppuran, mitä olen toivonutkin:


Minusta on erikoista ja merkillepantavaa löytää ensimmäisenä ruusut. Kun minä ajattelen ruusuja, ajattelen joko hailakan vaaleanpunaisia tai isoja, syvää tummanpunaista hehkuvia rakkauden ruusuja. Mehiläiset kuitenkin halajavat purppuraa, mistä päättelen, että kyseessä on enemmänkin violetinsävyinen purppura kuin magenta/aniliini, sillä mehiläiset pitävät sinertävästä. Laitapa parvekelaatikkoon sininen tai liila kukkanen, niin kohta siihen lentää mehiläinen!

Purppurasta minulle tulee ensimmäisenä mieleen aamurusko. Mielestäni Edith Södergran viittaa purppuraan sanomatta sitä sanalla: Minä sytytän valon koko Atlantin ylle; // tuntemattomat maailmat, yölliset maat, // herätkää minun puoleeni! // Avatkaa kylmälle sarastukselle, // tässä tulee päivän armoton jumalatar, // utuharmain harsoin // ja hiukan varhainen aamukimmellys kypärässä. - - (runosta Sarastus) Näen runoilijan luomassa kuvassa vasemmalla purppuraa, keskemmällä ja oikealla hailakkaa sinistä ja kalpeaa keltaista. Siltä aamu näyttää asuntoni ikkunasta, se nousee vastapäisen talon kulman takaa ja hipuu pikku metsän ja parkkipaikan ylle.

Eräs saksalainen väripsykologi väittää vaaleanpunaisen sävyjen yhdistyvän naiseuteen, hempeyteen ja hellyyteen - ja heikkouteen. Onko tosiaan näin? Donald Trumpin vastainen pipoliike kyllä todistaa vaaleanpunaisen ja purppuran sävyjen viittauksesta naiseen, mutta miten mahtaa olla heikkouden laita? Juuri tänä keväänä kaikenlaiset pinkin ja sorbetin sävyt näyttävät olevan muotia, myös miesten vaatetuksessa. Siksikö osa miehistä vastustaa näitä sävyjä? Turhaan, sillä minusta aamuruskon väreissä ei ole mitään heikkoa. Siitähän päivä vasta alkaa, purppura on täynnä voimaa ja toimintaa.

Tummemmat ja vahvemmat punaisen sävyt voivat olla intohimoisia tai sotaisan raivokkaita. Ajattelen edelleen purppuraa tai magentaa, kun luen Edith Södergranin runoa Grimace D'artiste. Minulla ei ole mitään muuta kuin loistava vaippani,// punainen pelottomuuteni. // Punainen pelottomuuteni lähtee seikkailulle / kurjassa maassa. - - Kasvava ylpeyteni ottaa kainaloonsa lyyran // ja kumartaa hyvästit.
soedergran

Coloria.net -sivustolta selviää mielenkiintoisia, kulttuurisia seikkoja vaaleanpunaisesta. Kiinalaisessa kulttuurissa väri liitetään tulevaan menestykseen, Japanissa vaaleanpunaiseen liitetään myös säädyttömyyden aspekti. Persialaisissa matoissa taas vaaleanpunaisen sanotaan merkitsevän hurskautta.

Purppuran tekee mielenkiintoiseksi myös se, että se saatetaan luokitella joko vaaleanpunaisen tai violetin alalajiksi. Jos tutkimme violetin symbolisia merkityksiä, onkin vaikutelma varsin toinen. Siteeraan Päivin Hintsasta edellä mainitulta sivustolta. "Violetti yhdistetään viisauteen, mystiseen ja maagiseen. Salaperäisyyttä liittyy myös historialliseen Tyroksen purppuraväriin, joka saattoi olla kultaa kalliimpaa. Antiikin aikana purppura oli haluttu ja kallis väri ja sitä saivat pitää vaatteissaan ainoastaan korkea-arvoiset henkilöt, värikoteleiden huvetessa vain keisarillinen perhe." Purppuralla on viitattu kuninkaallisiin, arvokkuuteen ja lakiin, ja on sitä nähty taisteluissakin: "Erityisen kirkas sinipunainen nimettiin magentaksi pienen italialaisen kylän mukaan. Sen vieressä oli sodittu Ranskan ja Itävallan välinen hyvin verinen Sardinian vapaustaistelu juuri ennen värin keksimistä.", kertoo Päivi Hintsanen.

Vincent van Goghin kerrotaan pohjustaneensa maalauskankaat violetilla värillä. Leonardo da Vinci taas halusi maalata violetissa valossa, koska se hänen mielestään lisäsi luovuutta. Värin on myös todettu parantavan mielikuvitusta, joten jos haluaa olla luova, kannattaisi työhuoneessa olla jotakin violettia. Kovin sininen violetti on minusta kuitenkin raskas väri. Voin kuvitella, että tulevaisuuden työhuoneessani olisi jotakin pinkkiä, (magentaa tai purppuraa) mutta kuitenkin vain ripaus - eihän tässä sentään taisteluun olla lähdössä, paitsi ehkä sanatasolla.

Runossaan Animaalinen hymni Edith Södergran kirjoittaa: Punainen aurinko nousee // vailla ajatuksia // ja yhtäläisenä kaikkia kohtaan. // Me iloitsemme auringosta niinkuin laptset. Eikö tässä juuri leijaillakin purppuransäyvisissä tunnelmissa? Saksalainen väriasiantuntija Margarita Atzl (teoksessa Farben und ihre Wirkung) kirjoittaa, että väri magenta tukee kiitollisuutta ja myötätuntoa, mutta voi viitata myös ylimieliseen käytökseen. Hänen mukaansa väri tasapainottaa sydämen ja verisuoniston toimintaa sekä harmonisoi psyykeä. Siksiköhän aamuinen kävelylenkki tekeekin niin hyvää? Minusta kaunein purppura on juuri auringonnousussa, eikä siinä ole mitään ylimielistä eikä heikkoa.

pinkflowers



Hyvää viikonloppua, rakkaat, rohkeat ihmiset!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…