Siirry pääsisältöön

Runebergin päivän arvonta

Kirjoita pilkkaruno 2 - 10 säettä tai sarkastinen mietelmä. Voit osallistua täällä tai Runometsän blogissa. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan kivoja postikortteja sekä runokirja, jolla ei ole mitään tekemistä Runebergin kanssa.

Ai miksikö? Minulle tulee Runebergin päivästä mieleen... öh, tietysti Runeberg. Ja siitä yliopisto ja kirjallisuuden sivuaineopinnot ja se tosiseikka, että minulla oli aina nälkä luennon "Runeberg biografisesti" aikana. Nälän tuntemuksen vuoksi vaihdoin luennon kuuntelun piankin kirjatenttiin, mutta sen verran ehdin kuunnella professori Liljaa, että hän kertoi Runebergin olleen taitava kielimies ja kääntäjäkin. Senkin hän kertoi, että Johan oli kirjoittanut pilkkarunon muinaiskreikaksi. Sitten hän, siis Lilja, kehaisi itse kirjoittaneensa pilkkarunon ruotsiksi, aiheenaan Seminaarinmäen kuusi. Tämän mainittuaan hän heitti ilmoille retorisen kysymyksen, mahtaisiko kukaan meistä opiskelijoista osata kirjoittaa pilkkarunoa vieraalla kielellä. 

Olen aika varma, että kuulijajoukossa oli sekä kieliniekkoja että poettisesti lahjakkaita henkilöitä. Monikohan mahtoi yrittää? Pilkkaruno on kuitenkin sen verran tiukka taiteenlaji, että tässä arvonnassa, Runebergin päivänä 5.2.2017, runon saa kirjoittaa omalla äidinkielellään. Saa tietysti kirjoittaa millä tahansa muullakin kielellä, jos tahtoo, mutta mainittakoon, että arvonnan suorittava henkilö osaa suomen ja ruotsin lisäksi sujuvasti saksaa ja englantia sekä jonkin verran tanskaa. 

Runon tilalla voi kirjoittaa myös sarkastisen mietelmän tai mietelauseen eli älykkään hauskan aforismin, jossa kritisoidaan jotakin. 

Kaikkien täällä ja Runometsän facebook-sivulla osallistuneiden kesken arvotaan Kirja, jossa on kauniita kuvia ja runoja, ns. käyttölyriikkaa. Sitä ei ole kirjoittanut Runeberg. Lisäksi bloggaaja pidättää itsellään oikeuden lähettää postikortteja niille, joiden runoista tai mietelmistä hän pitää. Osallistua saa niin monella tekstillä kuin haluaa, mutta arvontaan jokainen osallistuu kumminkin vain kerran. 

Uskallatko yrittää? Mitä haluaisit kritisoida?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…