Viikon mietelause

"Valtaa tarvitset vain, jos aiot tehdä jotakin pahaa. Kaikesta muusta selviät rakkaudella." - Charlie Chaplin -

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Gay film, here I come!

Olin järkyttynyt: katsottuani pari hyvemmin ja paremmin tehtyä lyhytelokuvaa youtubesta ohjelma tiedusteli, haluaisinko kenties katsoa lisää gay films. Mitä ihmeen homoelokuvia? Onko sellaisiakin? Niitäkö minä olin juuri katsonut? Luulin katselleeni taiteellisia ja ei ihan niin taiteellisia, lyhyitä draamaelokuvia.

Suunnittelin jo kirjoittavani siitä, miten elokuva voi olla homo tai hetero, mutta koska kirjoitus ei oikein sujunut, päätin sittenkin perehtyä asiaan edes hiukan. Gay film näyttää tosiaankin olevan oma genrensä. En nyt mitään tieteellistä määritelmää löytänyt kun en etsinytkään, mutta jos gay filmiä käyttää hakusanana, löytää enimmäkseen laadukkaita lyhytelokuvia, useimmiten eurooppalaisten tekemiä. Genren nimi mitä ilmeisimmin tulee siitä, että elokuvassa kaksi miestä tai poikaa rakastuu toisiinsa. Ihmissuhdedraama, toisin sanoen. Lisäksi genreen näyttää kuuluvan mielenkiintoiset kuvakulmat, harkittu taustamusiikki ja/tai taustaäänet. Filmi voi olla väri tai mustavalkoinen. Ainakin osassa elokuvia kamera taisi olla olalla, mutten ole varma, kun en ole kameramiehiä.


Homoelokuvissa keskeisellä sijalla näyttää olevan joko syvien tunteiden ja kokemusten ilmaiseminen (suru, ilo, rakkaus, häpeä) tai taiteellinen kuvakulma, jolloin tunteita kuvataan pikemminkin ulkoa päin. Elokuvissa puhutaan vähemmän kuin vaikkapa viihde-elokuvissa. Ja sitten siinä on ne kaksi söpöä poikaa, jotka ehkä pussaa... Jos heteroelokuvia tehtäisiin yhtä huolella ja yhtä herkällä touchilla kuin näitä gay filmejä, niin kyllä olisi maailma hyvä paikka elää.

Lyhytelokuva on minulle vielä tutkimatonta, vierasta maata, mutta kaikista näkemistäni suosikkini on edelleen Nu/Now, joka on inspiroinut kirjoittamaan enemmän kuin vain yhden runon. En ollut ajatellut Nun kuuluvan gay film -genreen, mutta voisi se kuulua siihenkin. Etualalle siinä nousevat vastakohtaisuudet, syntymän ja kuoleman, lian ja puhtauden, mustan ja valkoisen teemat. Viimemmäksi katsoin ranskalaiselokuvan Utopies. Kaupunkia, kuvakulmia ja haaveita. Hyvin tehty elokuva, muttei ihan auennut minulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti