Siirry pääsisältöön

Kielimatkalla Berliinissä

taide_fhain_RU
Ei se olekaan pelkkää betonia!
Aloitin vihdoinkin kuvataidekurssin. Vihdoinkin, sillä edellisestä kurssista on tullut kuluneeksi 31 vuotta. Schönebergin työväenopistolla meitä kurssilaisia ohjaa ihanan pirskahteleva Ayda, joka opiskeli Istanbulin taidekorkeakoulussa ja tuli sitten vuodeksi Berliiniin opiskelemaan kakkoskieltään ja kiertelemään museoissa. Ayda kertoi, että hänen Berliiniin saapumisestaan oli tullut kuluneeksi jo kymmenen vuotta.

Ayda ei suinkaan ole ainoa ulkomaalainen, joka on tullut Berliiniin "vuodeksi". Minun tulostani on kulunut pian viisitoista vuotta. Tulin opiskelemaan saksaa käytännössä ja harjoittelemaan kirjastonhoitoa ja asiakaspalvelua. Vuoden pestin jälkeen olin kovasti hakemassa töitä Suomesta, kun puolisoni löysikin Berliinin kupeesta koulutustaan vastaavan työpaikan. Siinä paikassa hän on edelleen, vaikka yritys on kasvanut ja työtehtävät muuttuneet.



Minun oli aluksi vaikeaa löytää töitä ja kavereita, ylipäätään sopeutua ajatukseen, että tänne jäädään ja pitemmäksi aikaa. Mutta sitten joku puolituttu kysyi, että tulisitko opettamaan suomea. Ja toinen, että kääntäisitkö yhden käyttöohjeen. Korjaisitko Suomea koskevan esitteen vaihto-oppilaille. Niin että tässä olen. Opetustyö on jäänyt vähemmälle, kääntänyt olen kaikenlaista, muutaman runonkin. Muutama vuosi sitten mainosten kirjoittaminen tuli mukaan kuvioihin. Aluksi työ tuntui takkuiselta, mutta kun pääsin siihen sisälle, innostuin.

lichtenberg15
Näkymä Lichtenbergistä keskustaan päin

Olen käynyt paljon kielikursseilla, saksan lisäksi on tullut opiskeltua unkaria, englantia ja tanskaa. Helmikuun puolivälissä alkaa ruotsin kurssi, sillä tavalla saan taas ripauksen pohjoismaista flairia elämääni. Sitä ennen nautin kuitenkin kansainvälisestä ilmapiiristä ja ihanista väreistä Aydan ohjauksessa. Grünaussa, laitakaupungilla, jossa asun, kuulee harvoin muita kieliä kuin saksaa. Maalauskurssilla taas kuulen myös turkkia, espanjaa ja farsia. Miten veikeää! Nuoruuden epäluulot ja vieraiden kielten pelko ovat haihtuneet, minusta on hauska kuunnella sellaisiakin kieliä, joista en ymmärrä sanaakaan. Ne soivat korvissani kuin musiikki.

plaenterwald_RU
Unohdettu maailmanpyörä
Niin, saksaa olen oppinut varsin hyvin, elokuvissakin pystyn jo rentoutumaan, enkä enää keskity kieleen. Kuvataide on kumminkin uusi ala, jonka sanastoa en tunne hyvin - siksi halusin kurssille, jota erityisesti mainostettiin "kaiken maan kansalaisille". Haluan oppia muitakin sanoja kuin pensseli ja värit. Niin ja tietysti maalaamaan!

Parasta tässä kielimatkassa on, että Berliinistä on tullut minulle koti. Viihdyn täällä, kaupungissa, jossa vanha kohtaa uuden, rapistunut siloitellun. Jossa kaupungin melua ja hyörinää reunustavat puut ja joet. Jossa yli puolet asukkaista, sikäli kun tilastoihin on luottaminen, on vähintään kaksikielisiä. Jossa on normaalia sanoa, että tulin tänne vuodeksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…