Viikon mietelause

"Usko siihen, silloin lennät." - Porot elokuvassa Niko, lentäjän poika -

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Kielimatkalla Berliinissä

taide_fhain_RU
Ei se olekaan pelkkää betonia!
Aloitin vihdoinkin kuvataidekurssin. Vihdoinkin, sillä edellisestä kurssista on tullut kuluneeksi 31 vuotta. Schönebergin työväenopistolla meitä kurssilaisia ohjaa ihanan pirskahteleva Ayda, joka opiskeli Istanbulin taidekorkeakoulussa ja tuli sitten vuodeksi Berliiniin opiskelemaan kakkoskieltään ja kiertelemään museoissa. Ayda kertoi, että hänen Berliiniin saapumisestaan oli tullut kuluneeksi jo kymmenen vuotta.

Ayda ei suinkaan ole ainoa ulkomaalainen, joka on tullut Berliiniin "vuodeksi". Minun tulostani on kulunut pian viisitoista vuotta. Tulin opiskelemaan saksaa käytännössä ja harjoittelemaan kirjastonhoitoa ja asiakaspalvelua. Vuoden pestin jälkeen olin kovasti hakemassa töitä Suomesta, kun puolisoni löysikin Berliinin kupeesta koulutustaan vastaavan työpaikan. Siinä paikassa hän on edelleen, vaikka yritys on kasvanut ja työtehtävät muuttuneet.



Minun oli aluksi vaikeaa löytää töitä ja kavereita, ylipäätään sopeutua ajatukseen, että tänne jäädään ja pitemmäksi aikaa. Mutta sitten joku puolituttu kysyi, että tulisitko opettamaan suomea. Ja toinen, että kääntäisitkö yhden käyttöohjeen. Korjaisitko Suomea koskevan esitteen vaihto-oppilaille. Niin että tässä olen. Opetustyö on jäänyt vähemmälle, kääntänyt olen kaikenlaista, muutaman runonkin. Muutama vuosi sitten mainosten kirjoittaminen tuli mukaan kuvioihin. Aluksi työ tuntui takkuiselta, mutta kun pääsin siihen sisälle, innostuin.

lichtenberg15
Näkymä Lichtenbergistä keskustaan päin

Olen käynyt paljon kielikursseilla, saksan lisäksi on tullut opiskeltua unkaria, englantia ja tanskaa. Helmikuun puolivälissä alkaa ruotsin kurssi, sillä tavalla saan taas ripauksen pohjoismaista flairia elämääni. Sitä ennen nautin kuitenkin kansainvälisestä ilmapiiristä ja ihanista väreistä Aydan ohjauksessa. Grünaussa, laitakaupungilla, jossa asun, kuulee harvoin muita kieliä kuin saksaa. Maalauskurssilla taas kuulen myös turkkia, espanjaa ja farsia. Miten veikeää! Nuoruuden epäluulot ja vieraiden kielten pelko ovat haihtuneet, minusta on hauska kuunnella sellaisiakin kieliä, joista en ymmärrä sanaakaan. Ne soivat korvissani kuin musiikki.

plaenterwald_RU
Unohdettu maailmanpyörä
Niin, saksaa olen oppinut varsin hyvin, elokuvissakin pystyn jo rentoutumaan, enkä enää keskity kieleen. Kuvataide on kumminkin uusi ala, jonka sanastoa en tunne hyvin - siksi halusin kurssille, jota erityisesti mainostettiin "kaiken maan kansalaisille". Haluan oppia muitakin sanoja kuin pensseli ja värit. Niin ja tietysti maalaamaan!

Parasta tässä kielimatkassa on, että Berliinistä on tullut minulle koti. Viihdyn täällä, kaupungissa, jossa vanha kohtaa uuden, rapistunut siloitellun. Jossa kaupungin melua ja hyörinää reunustavat puut ja joet. Jossa yli puolet asukkaista, sikäli kun tilastoihin on luottaminen, on vähintään kaksikielisiä. Jossa on normaalia sanoa, että tulin tänne vuodeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti