Siirry pääsisältöön

Vikinää paperikasan alta

Otin torstai-iltana esiin keskeneräisen runokokoelmani liuskat, ajattelin vain käydä ne vielä nopeasti läpi. Olin kai harvinaisen kriittisellä tuulella, sillä löysin parin sentin pinkasta vain kolme kelvollista runoa. Olin niin vihainen, että puolisoni kehotti minua lopettamaan ja tekemään jotain muuta. Menin nukkumaan, mutten saanut unta pitkään aikaan.

Oman tekstin lukeminen voi olla järkyttävä kokemus. Puolisoni arveli, että olin lukiessani aivan eri mielentilassa kuin kirjoittaessani runot. Siinä hän oli kyllä oikeassa. Päätin palata teksteihin tarkemmin ensi viikolla, kunhan olen hieman rauhoittunut. Ehkä rima on liian korkealla!?! Vaikka toisaalta, inhoan huolimattomasti tehtyä kirjallisuutta.

Tässä joka tapauksessa pieni todiste siitä, että olen jotakin tehnyt: tein muutoksia runoon Muutto. Minusta se toimii paremmin kuin vanha versio, ja sopii kai se näin loppusyksyyn. Vaikka kurjet ovat taitaneet mennä jo aikaa sitten - hyvä onkin, täällä ihan selvästi tekee myrskyä. Totesimme juuri kaverin kanssa somen välityksellä, että kummallakin kolottaa sääpolvea. Jos teilläkin on sääpolvi, kääriytykää huopaan, juokaa kuumaa mehua ja lukekaa jotain josta tiedätte tykkäävänne. Minä aion palata Baudelairen pariin.

Muutto

Peitä hiilet, on aamu jo -
kurkien aura kattojen yllä
kirkuen matkalla Afrikkaan.

Muistojen muoto,
liikkeiden levottomuus:
kauas minäkin haluaisin,
meren ylle, siivilleni;

nämä sanat, nämä
     merkkien vajavaiset jonot
ovat ilmaa
hetken kantavaa
aamun kajetta vain,
     purppurautua
            taivaan heijastusta
kylmenevistä peltikatoista.


(C) Riikka Johanna Uhlig 2016


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…