Siirry pääsisältöön

B niin kuin Baudelaire

No niin, tulihan se Baudelaire-innostuskin takaisin. Tässä siis aakkosista B. Tai A niin kuin Albatrossi, yksi hienoimpia ranskalaisen Charles Baudelairen runoista.

Luin Pahan kukat (Les Fleurs du mal) joskus runouden opintoihini liittyen. Silloin käsissäni oli Yrjö Kaijärven suomennos, jossa kuitenkin oli vain osa runoista. Muistan runojen surumielisen, ehkä ankeankin tunnelman, eikä niiden symboliikka tuolloin vielä oikein auennut minulle. Ehkä vain ei ollut tarpeeksi aikaa paneutua asiaan. Olisi kyllä kannattanut olla.

Jokunen vuosi sitten ilmestyi Antti Nylénin suomennos (tai suomenkielinen tulkinta, kuten hän asian ilmaisee) koko teoksesta. Hänen vapaamittainen käännöksensä herätti tietysti keskustelua: voiko Baudelairea tulkita näin? Kaijärvi kirjoitti tarkkaan mittaan, Nylén taas tulkitsee runot meille suomalaisille suomeksi postmoderniin tapaan. Pidän molemmista käännöksistä, mutta vielä enemmän Nylénin työstä. Ylipäätään olen kiitollinen, että noin taivata runoniekka on suomentanut ranskalaista lyriikkaa - minä en muuten saisi sitä luettua, ranskan alkeisopinnot riittävät juuri ja juuri Baudelairen nimen ääntämiseen.

pahankukkia_RU
Charles Baudelaire: Pahan kukkia

Yksi tunnetuimmista kokoelman runoista on Albatrossi. Siinä ei juuri ole tulkinnallisia haasteita, mutta se on kaunis ja vaikuttava. Merimiehet ottavat albatrossin kiinni ja kiusaavat sitä - vain huvitellakseen. Siitäkö kiusaamisessa onkin kysymys, huvittelusta? Myös P. Mustapää tarttui aiheeseen linnun näkökulmasta. Baudelaire taas vertaa runoilijaa lintuun. Lainaan Nyléniä:

- - Runoilija on kuin tuo pilvien ruhtinas. 

Myrskyssä se viihtyy ja 
jousimiestä ilkkuu
mutta kovalla maalla
pilkkaringin keskellä
henkipatto muukalainen on. - - 

Niin, väärässä ympäristössä herkän yksilön parhaat ominaisuudet eivät pääse esiin, niille (tai heikommille ominaisuuksille) nauretaan. Kuulostaako tutulta, omakohtaiselta? Jos kyllä, niin kannattaa ehkä lukea enemmänkin Baudelairea, kun sitä kerran on näin taidokkaasti suomennettuna tarjolla.

meri_mu
Meri. (C) mu 2015.

Svenska läsare hittar Albatrossen t.ex. här som text eller här läst av skådespelaren Mikael Persbrandt (Alltings början, i ca 14:41).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…