Siirry pääsisältöön

Luova kirjoittaminen ja toimeentulo

Sain runokokoelmani valmiiksi, sikäli kun se nyt voi ylipäätään tulla valmiiksi. En tiedä, löydänkö sille kustantajan. En tiedä, ovatko runot edes hyviä. Mitä "hyvä" ylipäätään tarkoittaa?

Keksin idean romaaniin, mutta se ei olisi ensimmäinen kerta. En ole koskaan kirjoittanut kokonaista romaania. Sitä paitsi minulla on flunssa. Ei huvittaisi edes kirjoittaa blogia. Niinpä luen toisten blogeja.

Melissa Donovan kirjoittaa aiheesta "Kun luova kirjoittaminen lakkaa olemasta hauskaa". Ensimmäisenä takerrun sanaan livelihood. Mitä se tarkoittaa? Jotain eloisaa, elävää. Eloisana hupussa, niin kuin Robin Hood? Huppu silmillä? Sanakirja kertoo, että kyse on toimeentulosta. Voisiko kirjoittamalla tulla toimeen, siis taloudellisesti, siltä kannalta, että riittävätkö perunat ja saako vielä kastikettakin?

Sain juuri ensimmäisen luovan kääntämisen tehtäväni, ja olen siitä iloinen. Kyseessä on pieni teksti verkkomarkkinointia, tehtävänanto kuuluu "ymmärrä teksti ja kirjoita samantapainen, omaan kulttuuriisi sopiva omalla kielelläsi". Jännää, vaikkei sillä suuria summia tienaakaan. Luova kääntäminen ja sisällöntuotanto ylipäätään sijaitsevat pisteessä, jossa kapitalismi ja luovuus (taide?) kohtaavat. Ehkä on pyrittävä juuri siihen pisteeseen, jos meinaa elättää itsensä kirjoittamalla. Muun perheen elättämisen jätän suosiolla puolisolleni, jolla on tiukemmin jalat maassa ja selkeämpi käsitys kapitalismin toimintatavoista.

money_foto_mu
Melissa kuvailee flow-kokemusta runoa kirjoittaessa, mutta huomauttaa, ettei kirjoittajan kannattaisi vain jäädä odottelemaan seuraavaa inspiraatiota, vaan tehdä jotakin siinä välillä. Olen juuri tässä välitilassa. Luovuus on kovaa työtä, kymmenen prosenttia lahjakkuutta ja yhdeksänkymmentä prosenttia vahvoja istumalihaksia, niin kuin joku kirjailija on joskus todennut. Varmaan aika monikin kirjailija.

Mitäpä tässä välissä sitten tekisi? Olen omasta mielestäni kehittynyt kirjoittajana, kun olen kirjoittanut mainostekstejä ja kääntänyt muiden tekstejä. Ei blogin kirjoittaminenkaan huono idea ole, tosin joskus tulee tyhjä olo, tuntuu, että johan minä jo sanoin kaiken. Välillä on hyvä lukea muiden blogeja, eikä muidenkaan tekstilajien lukemisesta ole haittaa. Jopa sanakirjasta voi saada uusia ideoita.

Kirjoittajana olen välitilassa, enemmän kuin vain kahden tekstin välissä. Leijailen jossain harrastuksen ja ammatin välimaastossa. Melissa kehottaa kirjoittamaan ahkerasti ja tekemään kovasti töitä. Ajattelen, että joskus jopa peruna voi olla kimmoke tekstin kirjoittamiselle. Se voi innostaa kirjoittamaan sellaisenkin tekstin, jota ei ehkä olisi kirjoittanut, jos siitä ei maksettaisi. Onko se sitten sielunsa myymistä? Ehkä, mutta pelkällä runouden hengellä ei valitettavasti pysy kovin kauaa hengissä.

poetry_food_RU
Ruokaa runoilijalle

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…