Viikon mietelause

"Mikä ei tapa, siitä kirjoitetaan runo." - RU -

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Luova kirjoittaminen ja toimeentulo

Sain runokokoelmani valmiiksi, sikäli kun se nyt voi ylipäätään tulla valmiiksi. En tiedä, löydänkö sille kustantajan. En tiedä, ovatko runot edes hyviä. Mitä "hyvä" ylipäätään tarkoittaa?

Keksin idean romaaniin, mutta se ei olisi ensimmäinen kerta. En ole koskaan kirjoittanut kokonaista romaania. Sitä paitsi minulla on flunssa. Ei huvittaisi edes kirjoittaa blogia. Niinpä luen toisten blogeja.

Melissa Donovan kirjoittaa aiheesta "Kun luova kirjoittaminen lakkaa olemasta hauskaa". Ensimmäisenä takerrun sanaan livelihood. Mitä se tarkoittaa? Jotain eloisaa, elävää. Eloisana hupussa, niin kuin Robin Hood? Huppu silmillä? Sanakirja kertoo, että kyse on toimeentulosta. Voisiko kirjoittamalla tulla toimeen, siis taloudellisesti, siltä kannalta, että riittävätkö perunat ja saako vielä kastikettakin?

Sain juuri ensimmäisen luovan kääntämisen tehtäväni, ja olen siitä iloinen. Kyseessä on pieni teksti verkkomarkkinointia, tehtävänanto kuuluu "ymmärrä teksti ja kirjoita samantapainen, omaan kulttuuriisi sopiva omalla kielelläsi". Jännää, vaikkei sillä suuria summia tienaakaan. Luova kääntäminen ja sisällöntuotanto ylipäätään sijaitsevat pisteessä, jossa kapitalismi ja luovuus (taide?) kohtaavat. Ehkä on pyrittävä juuri siihen pisteeseen, jos meinaa elättää itsensä kirjoittamalla. Muun perheen elättämisen jätän suosiolla puolisolleni, jolla on tiukemmin jalat maassa ja selkeämpi käsitys kapitalismin toimintatavoista.

money_foto_mu
Melissa kuvailee flow-kokemusta runoa kirjoittaessa, mutta huomauttaa, ettei kirjoittajan kannattaisi vain jäädä odottelemaan seuraavaa inspiraatiota, vaan tehdä jotakin siinä välillä. Olen juuri tässä välitilassa. Luovuus on kovaa työtä, kymmenen prosenttia lahjakkuutta ja yhdeksänkymmentä prosenttia vahvoja istumalihaksia, niin kuin joku kirjailija on joskus todennut. Varmaan aika monikin kirjailija.

Mitäpä tässä välissä sitten tekisi? Olen omasta mielestäni kehittynyt kirjoittajana, kun olen kirjoittanut mainostekstejä ja kääntänyt muiden tekstejä. Ei blogin kirjoittaminenkaan huono idea ole, tosin joskus tulee tyhjä olo, tuntuu, että johan minä jo sanoin kaiken. Välillä on hyvä lukea muiden blogeja, eikä muidenkaan tekstilajien lukemisesta ole haittaa. Jopa sanakirjasta voi saada uusia ideoita.

Kirjoittajana olen välitilassa, enemmän kuin vain kahden tekstin välissä. Leijailen jossain harrastuksen ja ammatin välimaastossa. Melissa kehottaa kirjoittamaan ahkerasti ja tekemään kovasti töitä. Ajattelen, että joskus jopa peruna voi olla kimmoke tekstin kirjoittamiselle. Se voi innostaa kirjoittamaan sellaisenkin tekstin, jota ei ehkä olisi kirjoittanut, jos siitä ei maksettaisi. Onko se sitten sielunsa myymistä? Ehkä, mutta pelkällä runouden hengellä ei valitettavasti pysy kovin kauaa hengissä.

poetry_food_RU
Ruokaa runoilijalle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti