Siirry pääsisältöön

Lokakuun arvonta Runometsässä

Runometsässäkin alkavat lehdet kellastua, mikä ei tosin vähennä luku- ja kirjoitusintoa, vaan pikemminkin päin vastoin: kuppi lämmintä juotavaa, viisi kerrosta vaatteita päälle ja kynä käteen. Tai dekkari, jos siltä tuntuu.

Lokakuun arvonta keskittyy runoon. Palkintona on Sirkka Turkan kertaalleen luettu runoteos "Niin kovaa se tuuli löi". Runoilija tunnetaan muun muassa siitä, että hänen runoissaan esiintyy usein koiria ja hevosia. Koska allekirjoittanut ei ole koiraihminen, arvontaan liittyvä tietokilpailukysymys koskee hevosia.

Missä hevosella on niinkin poeettinen ruumiinosa kuin yönsilmä?
a) päässä
b) kaviossa
c) jalassa

Arvontaan voivat osallistua kaikki 18 vuotta täyttäneet maapallon ihmiset. Kukin saa osallistua vain kerran joko blogissa tai Runometsän facebook-sivulla. Jos joku arvaa molemmissa, hänet diskataan. Kilpailu alkaa 1.10. ja päättyy 14.10. Keski-Euroopan aikaa klo 23 (eli Suomen aikaa klo 24).

Osallistujat voivat käyttää apunaan tietokirjoja tai kysäistä kaverilta, jos itse eivät tiedä. Googlaaminen on sallittua, muttei suositeltavaa, sillä tämä on kirjablogi.

Arvonta suoritetaan siten, että Onnetar kirjoittaa kaikkien oikein vastanneiden nimet paperille allekkain aakkosjärjestyksessä ja lukee sitten ääneen Entten tentten -lorua. Pois-sanan kohdalle osunut nimi tai nimimerkki on voittaja, ja hänelle ilmoitetaan henkilökohtaisesti joko sähköpostitse tai fb:n yksityisviestillä. Palkintokirja lähetetään voittajalle postitse. Runometsä maksaa postikulut mihin tahansa maahan (kosmonautit voivat ilmoittaa Maassa sijaitsevan osoitteensa).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…