Viikon mietelause

"Ei tule elo etsimättä, kala jalan kastamatta." - Suomalainen sananlasku -

tiistai 4. lokakuuta 2016

Ihana Nora!

Arvasin, että tässä käy näin. Saan aakkosjärjestyksenkin sekaisin. Mutta kun en osannut päättää, kenen kirjailijan teoksen esittelisin teille B-kirjaimen kohdalla. Ei huvittanut lukea Baudelairea, ja Nicolas Barreaun romanttiset romaanit tuntuvat liian kepeiltä syyslukemistoksi. Päädyin Bertolt Brechtin rakkausrunoihin, mutta ne osoittautuivat aivan kamaliksi!!!

Löysin kirjastosta vihdoin ja viimein Henrik Ibsenin draamoja - romaanihyllystä. Kas kun ei ollut aiemmin tullut mieleen sieltä katsoa. Hassua oikeastaan, etten ollut tätä ennen lukenut yhtään Ibsenin näytelmää saati nähnyt niitä teatterissa. Mutta opiskelin kotimaista kirjallisuutta (koska pelkäsin lukea kirjoja englanniksi, eikä pelko ole osoittautunut lainkaan turhaksi - hirveä kieli, sallikaa minun sanoa). Ja vaikka jossain vaiheessa aioinkin erikoistua draamakirjallisuuteen, niin en kuitenkaan erikoistunut, en itse asiassa erikoistunut yhtään mihinkään. Olisipa hauskaa opiskella uudestaan - luettavista kirjoista voisi NAUTTIA, eivätkä ne olisikaan pakkopullaa, kun ei tarvitsisi suorittaa tutkintoa.

Luin Nukketalon mitä suurimmalla nautinnolla. Vaikka menin muka päiväunille, piristyin sen sijaan että olisin nukahtanut. Niin kirpeän raikas (ja kipeäkin) on tämä kertomus virheistä, kostonhalusta, epätoivosta, rakkaudesta ja liian suurista odotuksista.

Draamoja voi olla joskus vähän hankala lukea, mutta Nukketaloa luin riemukseni. Ihastuin Noran persoonaan ja seurasin hänen kehittymistään näytelmän mittaan. Kiltistä ja naiivista pikku leivosesta leipoutuu varsin lyhyessä ajassa itsenäinen nainen. Ikään kuin Norassa alkaisi kyteä feministinen raivokkuus, kun hän huomaa, että hänen miehensä onkin enemmän huolissaan omasta maineestaan kuin Noran huolista. Ei tapahdukaan ihmeellisintä ihmettä, Torvald ei uhraudu vaimonsa puolesta. Kukapa niin nössön miehen haluaisi?!

Ibsen todella herätti kiinnostukseni. Aion lukea muitakin hänen draamojaan, vaikka juuttuisin I:hin loppuiäkseni. Ibsen, Ii, ihana, ikävä, ikä... Olisi jännittävää nähdä Nukketalo näyttämöllä, toden totta. Ja muitakin norjalaistaiturin näytelmiä. Käyn melko harvoin teatterissa, joten on viisainta valita parasta. Seuraavana olisi vuorossa MacBeth, kyllä, Tukholman Maxim-teatterissa. Jonossa ovat jo Hamlet ja Neiti Julie, en vielä tiedä milloin ja missä. Mutta sitten voisi tulla Nukketalo. Ja Peer Gynt, ja Shakespearen Kesäyön unelma. Ja sitten... tuntuu ihanalta ja jotenkin helpottavalta, että vanha rakkauteni teatteria kohtaan on tulollaan takaisin. Ihana on oivallus, ettei minun tarvitse osata kirjoittaa draamaa voidakseni lukea/katsoa/kuunnella sitä, tuntea sen väreilyä sisuksissani.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti