Viikon mietelause

"Ei tule elo etsimättä, kala jalan kastamatta." - Suomalainen sananlasku -

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Empaattiset kuuntelijat

Empaattiset ihmiset reagoivat muita voimakkaammin surulliseen musiikkiin. Tähän tulokseen tuli Tuomas Eerolan johtama tutkijaryhmä Durhamin yliopistosta. Aiheesta raportoi muiden muassa Der Tagesspiegel -lehti.

Tutkijat halusivat selvittää, miten erityyppiset ihmiset reagoivat melankoliseen musiikkiin. He valitsivat testimusiikiksi instrumentaaliteoksen, tunnussävelmän amerikkalaisesta tv-sarjasta Band of Brothers. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt vastasivat kysymyksiin musiikkimaustaan ja musiikintuntemuksestaan sekä suorittivat useamman psykologisen testin. Osalta osallistujista mitattiin myös pulssia ja ihon vastusta samalla, kun he kuuntelivat musiikkia. Lopuksi osallistujilta kysyttiin, miltä musiikki heistä kuulosti ja millaisia tunteita se heissä herätti.

taikaa_mu


Tutkimuksessa kävi ilmi, että henkilöt, jotka todettiin psykologisten testien perusteella keskimääräistä empaattisemmiksi, kokivat musiikin surullisena ja syvästi liikuttavana. Fysiologiset mittaukset osoittivat, että näillä henkilöillä musiikin kuunteleminen vaikutti muita voimakkaammin sympaattiseen hermostoon.

Der Tagesspiegel -lehden artikkelissa ei kerrota, tutkittiinko testattavia henkilöitä suoranaisesti myös erityisherkkyyden osalta, mutta veikkaisin, että juuri siitä tässä on kyse. Ainakin minun tuntemani erityisherkät ovat todella empaattisia, jopa siinä määrin, että saattavat sairastua ihan vain siksi, kun kokevat toistenkin kipuja ja tunteita. Ja juuri samat ihmiset liikuttuvat syvästi kuullessaan kaunista musiikkia, tarkkaillessaan luontoa tai nähdessään syvämietteisen elokuvan tai näytelmän.

Minusta on miellyttävää ja helpottavaakin saada tietää, että tutkijatkin ovat löytäneet musiikista samanlaisen vaikutuksen kuin itse koen sillä olevan. Tieto saa minut pohtimaan, mikä on omaa mielimusiikkiani. Sen olen huomannut, että syksy saa minut usein rauhoittumaan klassisen musiikin pariin, kun taas keväällä kaipaan jotain kevyempää ja saatan kuunnella 70-luvun iskelmiä tai Iskelmäradion uudempia hittejä. Alkaa melkein tulla ikävä tanssilavoja, vaikka en tanssikaan - joskus menneessä elämässä tuli soitettua puhallinorkesterissa jalkoja kutkuttavaa musiikkia. Viimeistään syyskuussa on kuitenkin pakko kaivaa esiin Rahmaninovin pianokonsertot. Mitkä muut ovat suosikkejani, siitä seuraavassa postauksessa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti