Viikon mietelause

"Usko siihen, silloin lennät." - Porot elokuvassa Niko, lentäjän poika -

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Vain tahallaan voi rakastaa

Aloitan aakkoslukuhaasteen A:sta. Risto Ahdin runokokoelmalla on loistava nimi: Vain tahallaan voi rakastaa. Runoja ja merkintöjä. Jo kansilehden lukeminen saa miettimään - onko tosiaan noin? Eikö voi rakastaa vahingossa, tahtomattaan? Tapahtuuko edes rakastuminen vahingossa, vai onko sitä jo mielessään antanut itselleen luvan rakastua?

Ahti on erittäin älyllinen runoilija. En tarkoita, että muut runoilijat olisivat älyttömiä, vaan sitä, että Ahti käyttää älyä ja viisautta voimakkaasti runoissaan. Ne ovat hyvin filosofisia, eivät niin paljoa impressiolle perustuvia. Olen tavannut kirjailijan kerran Orivedellä, hänhän opettaa runoilijoita, ainakin yrittää. Viisas mies, ja samalla ihmeen hauras.

Runokokoelmassaan Vain rahallaan voi rakastaa Risto Ahti pohtii eritoten kahta asiaa: tunteiden (ja ihmisen) tekemistä näkyväksi sanojen avulla, kuvaa kuvaamalla, sekä sitä, että kun ihminen alkaa itse näkyä (sytyttää oman valonsa), muutkin alkavat näkyä. Pidän tästä ajatuksesta, siinä on hurjan paljon rohkeutta.

Näkemisen edellytyksenä on katsominen:

Näin hänet ensimmäisen kerran, 
vaikka olin nähnyt hänet tuhat kertaa.

Tulee mieleen kysyä, että oletteko muistaneet viime aikoina katsoa kumppanianne? Niin kuin sillä tavalla oikeasti, niin kuin katsoitte ensimmäisen kerran? Vaikka minä taisin kyllä enemmän haistaa - jotkut biologitkin väittävät, että ihminen valitsee itselleen luontaisesti sopivan kumppanin nimenomaan hajun perusteella. Katsominen kumminkin edellyttää tahallisuutta. Ajattelin katsoa tänään... Ahdin lyyrinen minä arvelee, että aurinko osui toisen ihmisen kasvoihin niin, että minä muisti omien kasvojensa valon. Ajatelkaapa sitä, että katsoo toisen silmiin niin intensiivisesti, että näkee niissä omat silmänsä. Se edellyttää takaisin katsomista.

Huomaan, etten pääse runosta pitkään. Jotakin vielä halusin kumminkin sanoa. Olen taittanut sivun kulman runon Hyvän käytöksen Tao kohdalta. Ahti pohtii ihmisen hyödyllisyyttä, sen tarpeellisuuttakin. Onko muiden hyödyttäminen elämisen oikeutus?

- -
Melkein kaikki kulkevat vieraissa töissä ja valtio 
kuvittelee, että kuka tahansa kelpaa sotilaaksi ja kirvesmieheksi. 

Minun luontumukseni on olla täysin hyödytön: 
Olen onnellinen, kun onnistun valehtelemaan kauniin
niin kauniiksi kuin se on - - 

No siltä minustakin tuntuu, omalla kohdallani. En vain ole osannut pukea sitä sanoiksi. Niin että makustelkaapa Risto Ahdin sanoja ja miettikää omaa kohtaanne. Hyvää uutta viikkoa!

kukko_RU

PS. Varinaiseen kysymykseenkin saadaan vastaus. Ahti kirjoittaa, että tahallinen rakastaminen on sitä, että sytyttää oman valonsa, // ja että karkottaa luotaan pois ne, // Yöperhoset, // // jotka eivät rakastajan valoon ihastuineina // sytytä omaansa. Hui kamalaa, koko rakkauden filosofia parissa lauseessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti