Siirry pääsisältöön

Kierrätyskertomus: Alan vaihdos

Tässä on viime päivinä kiertänyt facebookissa epämääräinen haaste: poimia lähinnä oleva kirja, sivu 52 ja sieltä viides lause, jota on virkkeeksikin epäilty, mikä on herättänyt keskustelua kielten ammattilaisten keskuudessa. Aiheestakin.

Kokeilin yhdistellä lukemiani lauseita ja virkkeitä. Pienin muutoksin niistä syntyi seuraavanlainen tarina:

Alan vaihdos


Joku tuntematon koputti ikkunaan. Raastinmylly oli nopea työväline suurten raastemäärien valmistuksessa, ja onneksi tämän lisäksi sai vielä möyriä keväät ja syksyt maanviljelijänä pellolla. Tiesin, että kaikki oli hyvässä tallessa, ajatukset eivät karkaisi.
Mutta he vastasivat: "Olemme nähneet unta, eikä täällä ole ketään, joka selittäisi unemme." Sitten näkö palasi - tyhjiö, tauko, ällistyttävä ja kasteenraikas rauha ja äänettömyys samalla kun Ringo ja minä seisoimme ratsailla olevien ja ratsailta nousseiden miesten ja hevosten piirin keskellä. "Tai jos oli itse niin heikkona", Ringo sanoi, "niin kuin minä keväällä, talven ränsistämänä..."
Hän ei tullut. Kummankin mielestä kyse oli periaatteesta. Kelpoisuusehdoissa tarkoitettua pätevyyttä vailla olevan päätoimisen tuntiopettajan epäpätevyysalennus määräytyi II luvun 8. pykälän mukaisesti, joka tuhoutui. Sen usko maailman hyvyyteen oli vahvistunut.
Sanoin Ringolle, että mitähän jos otettaisiin noilta päällepäsmäreiltä pollet ja ratsastettaisiin tästä vaivihkaa kohti auringon laskua. :-)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…