Viikon mietelause

"Ei tule elo etsimättä, kala jalan kastamatta." - Suomalainen sananlasku -

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

K-18

Päätin eilen illalla katsoa yhden K-18-elokuvan. Aiemmin olen tainnut katsoa sen ikäsarjan filmeistä vain yhden Hamiltonin, jossa oli kylläkin aika paljon verta ja väkivaltaa, muttei oikeastaan juuri sen enempää kuin uutisissakaan. Sellaista on terroristien jahtaaminen valkokankaalla. Eilisiltainen elokuva oli nimeltään Nymfomaniac, joten ajattelin, että väkivallan sijaan tarjolla saattaisi olla muutamia vähemmän kauniita seksikohtauksia. No problem, vai oliko?

Elokuvan ikäraja osoittautui varsin oikeaksi, itse asiassa se olisi voinut olla vaikka K-30. Lars von Trierin ohjaama filmi alkaa hyvin kauniisti: kamera kulkee taidokkaasti, sekä kuvia että ääniä zoomataan. Äkkiä rävähtää soimaan ruma, raskas rokki. Pikku hiljaa mukaan tulee dramaattisten käänteiden ja taitavan näyttelijäntyön lisäksi pornografisia yksityiskohtia, siksi siis ikäraja.

En minä sitä, etteikö aikuisille suunnatussa elokuvassa saisi näyttää, jos jotkut naivat. Ei kai nymfomaniaa voi oikein muuten kuvatakaan. Mutta minua alkoi etoa siinä vaiheessa, kun kuvaruutuun ilmestyi ihan vain sarja erilaisia kikkeleitä. Minusta tässä von Trier ja kumppanit veivät taide-viihteensä mauttomuuden puolelle. Jotkut asiat on oikeasti hauskempi tuntea kuin nähdä. Eikä niitä tarvita kahtakymmentä.

Nymfomaniassa kerrotaan seksiriippuvuudesta kärsivän naisen tarinaa. Hän kertoo sitä itse miehelle, joka on poiminut hänet turvaan kadulta. He filosofoivat, löytävät yhtäläisyyksiä kumppanin etsinnän ja perhokalastuksen väliltä ja vertaavat nymfomanian piirteitä polyfoniseen musiikkiin. Se toimii, pohdinnoissa tuntuu olevan joku järki. Mies, kuuntelija ja pohdiskelija, on Stellan Skarsgaardin esittämänä varsin sympaattinen hahmo. Myös nainen saa ymmärrystä katsojalta - eihän hän ole paha, vaan häntä vaivaa sairas riippuvuus, josta seuraa inhottavia asioita.

Elokuvan tarina jää kesken. Jos haluaa tietää, mitä naiselle tapahtui ennen kuin hän joutui makaamaan sateiselle kadulle, on katsottava Nymfomaniac 2. En halua katsoa sitä. Vaikka Lars von Trier olisi kuinka arvostettu ohjaaja, ihan kaikesta minunkaan ei tarvitse tykätä. Ilman kikkelilähikuvia olisin hyvinkin voinut antaa elokuvalle neljä tähteä, nyt annan vain kaksi. Sorry, Lars, mutta K-18-merkinnän ei tarvitsisi merkitä mauttomuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti