Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2016.

Hyvää kääntäjien päivää

Tänään on kansainvälinen kääntäjien päivä. Olisi perusteltua viettää sitä vaikkapa kääntämällä runoa, kun kerran on (runon)kääntäjä. Ajattelin jatkaa keväällä aloittamaani suomenruotsalaisen runon käännöstä - olin nimittäin miettinyt kesän yli, jatkanko käännöstä ollenkaan, sillä (kaksikielinen) kirjailija oli kanssani hieman eri linjoilla. Päätin kuitenkin, että katson hänen kommenttinsa uudestaan. Joskus asioiden pitää vain hautua.

Arvatkaa onko minulla tallessa hänen lähettämiään sähköpostiviestejä!?! Osoite sentään on, joten kirjoitin hänelle uudestaan. Toivon, että hän ymmärtää epäröintini ja lähettää kommenttinsa uudestaan. Kiltti, kiltti kirjailija... Onhan tämä ensimmäinen tosi yritykseni kääntää ruotsista. Ja runo on kaunis. Vastausta odotellessa opiskelen lisää ruotsia, perjantai on muutenkin minun "ruotsipäiväni". Svenska dagen on muuten merkitty almanakkaan marraskuun kuudenneksi päiväksi. Ehkäpä saan käännökseni valmiiksi siihen mennessä.



Yksin

K-18

Päätin eilen illalla katsoa yhden K-18-elokuvan. Aiemmin olen tainnut katsoa sen ikäsarjan filmeistä vain yhden Hamiltonin, jossa oli kylläkin aika paljon verta ja väkivaltaa, muttei oikeastaan juuri sen enempää kuin uutisissakaan. Sellaista on terroristien jahtaaminen valkokankaalla. Eilisiltainen elokuva oli nimeltään Nymfomaniac, joten ajattelin, että väkivallan sijaan tarjolla saattaisi olla muutamia vähemmän kauniita seksikohtauksia. No problem, vai oliko?

Elokuvan ikäraja osoittautui varsin oikeaksi, itse asiassa se olisi voinut olla vaikka K-30. Lars von Trierin ohjaama filmi alkaa hyvin kauniisti: kamera kulkee taidokkaasti, sekä kuvia että ääniä zoomataan. Äkkiä rävähtää soimaan ruma, raskas rokki. Pikku hiljaa mukaan tulee dramaattisten käänteiden ja taitavan näyttelijäntyön lisäksi pornografisia yksityiskohtia, siksi siis ikäraja.

En minä sitä, etteikö aikuisille suunnatussa elokuvassa saisi näyttää, jos jotkut naivat. Ei kai nymfomaniaa voi oikein muuten kuvatakaan. Mutta …

Vain tahallaan voi rakastaa

Aloitan aakkoslukuhaasteen A:sta. Risto Ahdin runokokoelmalla on loistava nimi: Vain tahallaan voi rakastaa. Runoja ja merkintöjä. Jo kansilehden lukeminen saa miettimään - onko tosiaan noin? Eikö voi rakastaa vahingossa, tahtomattaan? Tapahtuuko edes rakastuminen vahingossa, vai onko sitä jo mielessään antanut itselleen luvan rakastua?

Ahti on erittäin älyllinen runoilija. En tarkoita, että muut runoilijat olisivat älyttömiä, vaan sitä, että Ahti käyttää älyä ja viisautta voimakkaasti runoissaan. Ne ovat hyvin filosofisia, eivät niin paljoa impressiolle perustuvia. Olen tavannut kirjailijan kerran Orivedellä, hänhän opettaa runoilijoita, ainakin yrittää. Viisas mies, ja samalla ihmeen hauras.

Runokokoelmassaan Vain rahallaan voi rakastaa Risto Ahti pohtii eritoten kahta asiaa: tunteiden (ja ihmisen) tekemistä näkyväksi sanojen avulla, kuvaa kuvaamalla, sekä sitä, että kun ihminen alkaa itse näkyä (sytyttää oman valonsa), muutkin alkavat näkyä. Pidän tästä ajatuksesta, siinä on hurja…

Runometsän lukuhaaste

Näitähän on monenlaisia, näitä lukuhaasteita. Yhtään en ole saanut vedettyä läpi, enkä luultavasti tätäkään. Mutta haastan siitä huolimatta kaikki kirjan ystävät lukemaan jokaisella aakkosella alkavan kirjailijan (sukunimen mukaan, paitsi islantilaiset) teoksen. Genre on vapaa, aika rajaton. :-)

Ajattelin aloittaa Risto Ahdin runokokoelmalla Vain tahallaan voi rakastaa. Olen sitä aiemminkin selaillut, nyt aion paneutua tarkemmin. Kerron sitten teillekin jotakin. Voin suositella myös yhtä lempirunoilijoistani, Tuomas Anhavaa. Minulla on hyllyssäni Runot 1951 - 1966, siinä on monenkin mallista tarkasteltavaa. Yksi mieleen jäänyt runo on sellainen, jossa runoilija on käynyt hautausmaalla, bongannut hautakivestä nimen ja kirjoittanut henkilölle elämän. Lukekaapa!

Jos tämän haasteen myötä löydätte jotakin jännää, erityisen liikuttavaa tai mielenkiintoista uutta tietoa, niin kertokaa minulle ja muillekin!

Kierrätyskertomus: Alan vaihdos

Tässä on viime päivinä kiertänyt facebookissa epämääräinen haaste: poimia lähinnä oleva kirja, sivu 52 ja sieltä viides lause, jota on virkkeeksikin epäilty, mikä on herättänyt keskustelua kielten ammattilaisten keskuudessa. Aiheestakin.

Kokeilin yhdistellä lukemiani lauseita ja virkkeitä. Pienin muutoksin niistä syntyi seuraavanlainen tarina:

Alan vaihdos
Joku tuntematon koputti ikkunaan. Raastinmylly oli nopea työväline suurten raastemäärien valmistuksessa, ja onneksi tämän lisäksi sai vielä möyriä keväät ja syksyt maanviljelijänä pellolla. Tiesin, että kaikki oli hyvässä tallessa, ajatukset eivät karkaisi.
Mutta he vastasivat: "Olemme nähneet unta, eikä täällä ole ketään, joka selittäisi unemme." Sitten näkö palasi - tyhjiö, tauko, ällistyttävä ja kasteenraikas rauha ja äänettömyys samalla kun Ringo ja minä seisoimme ratsailla olevien ja ratsailta nousseiden miesten ja hevosten piirin keskellä. "Tai jos oli itse niin heikkona", Ringo sanoi, "niin kuin minä …

Mielikirjani Top 10

Jokin aika sitten kaverit facebookissa vaativat kertomaan, mikä kirja on kaikkein eniten vaikuttanut elämääni. Taisin mainita kolme, eikä niitäkään ollut ihan helppo päättää.

Ajattelin tässä kirjahyllyjä järjestäessäni, että voisin miettiä, mitkä kirjat mahtuisivat Top 10 -listalle, jos kaikki tyylilajit eli genret otetaan huomioon. Kolme ensimmäistä olin jo valmiiksi valinnut, mutta loput seitsemän aiheuttivat hieman päänvaivaa. Tai eivät ne seitsemän, vaan kaikki mitä jäi niiden ulkopuolelle.

Kirjasuosikkini
1. Johan Wolfgang von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset 2. William Shakespeare: Hamlet 3. Hermann Hesse: Siddharta
Siddharta sai minut vaihtamaan elämänkatsomusta, Hamlet avasi minulle oven teatterin jännittävään ja tunteita pursuvaan maailmaan. Ja Werther? No, se taisi saada minut rakastumaan rakkauteen.

4. Elsa Beskow: Petterin ja Lotan joulu 5. Otto Manninen: Säkeitä I ja II 6. Kaarina Helakisa (toim.): Pikku Pegasos  7. Louisa M. Montgomery: Runotyttö 8. Tomi Kontio: Taiv…

Niille jotka näkevät

Vahva ja arvonsa tunteva Mies väitti runoilevalle naiselle ettei ole olemassa arkkienkeliä nimeltä Ariel.
Hänen takanaan Ariel pidätteli nauruaan,  vilkautti minulle silmää ja käänsi leijonansa kaupunkia kohti.
Siivet kahahtivat,           harja liehahti               kun he laukkasivat             kadun pakopisteeseen.

(C) RU -16

Vittula ilman jänkää

Pahoittelen otsikossa esiintyvää rumaa sanaa, mutta kyseessä on suora lainaus Adlershofin teatterin ohjelmalehtisestä. Siis Vittulan osalta. Sana "jänkä" on ilmeisesti saksalaisille hieman liian epämääräinen käsite - tai ainakin liian vaikea ääntää. Niinpä kirjan nimi on kääntynyt muotoon Populärmusik aus Vittula (anteeksi taas ruma sana, kyseessä on puhekielinen paikannimi, jonka arveltu merkitys selviää kirjasta). Mikael Niemen romaanista on moneksi, saksaksikin käännettynä. Piip-jänkää (tosin ilman jänkää, kuten sanottua) on tarjolla kirjana, äänikirjana, elokuvana ja nyt myös teatteriversiona.

Kävin toissa perjantaina Berliinin kaakkoisosassa sijaitsevassa Theater Adlershofissa katsomassa esityksen, joka oli eräänlainen dramatisoitu luentaesitys Niemen romaanista. Kaksi miesnäyttelijää luki persoonallisin äänenpainoin, ja rekvisiittaakin oli haalittu näyttämölle. Valot olivat hillityn minimalistiset, mutta nätit. Teatterissa tuoksui teatterilta. Juomaksi tarjottiin VitaC…

Melankolisen onnellista syysrunoa

Ylitys

Olet niin hiljaa, eiliset sanat ilmaan jähmettynyttä verta. Kahden sentin patjanrako kasvaa kilometrien rotkoksi.
Jokainen yö, jokainen yksittäinen kuorsauksesi syö riippusiltaa puolan kerrallaan.
Kun sarastus kutittaa varpaitasi, purjehdit valkealla patjalla vapauteesi, vesi korskahtaa kuin hermostunut ratsu lähtiessään.
Rupisin polvin kapuan omaa rosoista rinnettäni: nähdä korkeammalta, kuulla tuuli.
Voida lentää. 
Lahot ajopuut  rapisevat koskeen.

(C) Riikka Johanna Uhlig 2016