Siirry pääsisältöön

Mietelauseita

Keräilin joskus aforismeja Princess-teepusseista. Liimasin mietelauseita päiväkirjaani, kun en viitsinyt siihen juurikaan kirjoitella. Mitä järkeä on kirjoittaa, jos kukaan ei lue? Ja toisaalta taas, jos joku kumminkin lukee, niin eihän siellä sitten voi syvimpiä salaisuuksia paljastaa.

Princess on vaihtunut yogi-teeksi, ja mietelauseita löytyy muualtakin, kuten Love-Chock patukoista, naistenlehdistä, luovuuslehdistä ja tietysti pinterestistä. Niin ja tumblrista. Ja facebookista. Oikeastaan koko maailma on täynnä sanontoja ja aforismeja. Parhaita olen kirjoittanut muistiin tai ripustanut pinterest-tauluihini, muutaman teepussi(tekee mieli kirjoittaa t-pussi...)lappusen ja LoveChock-paperinkin olen säästänyt.






Kun sytytät valon, muutkin löytävät katkaisijan. Tai tulitikut. Sellainen on majakkaefekti. Rumuus niin kuin kauneuskin on katsojan silmässä, sanotaan yhdessä teepussin aforismissa.


Jonka sydän on avoin kauneudelle, 
se huomaa kaunista kaikkialla. 
- Princess-teepussi - 


Maailmasta löytyy yhtä ja toista kaunista ja ihanaa, kun vain katsoo. Ei vain vilkaise, vaan todella katsoo. Kuuntelee. Antaa itsensä viehättyä maailmassa olevasta kauneudesta ja hyvyydessä. Tuntee syvää rauhaa. Se, niin kuin hermostuneisuuskin, tarttuu helposti myös toisiin (majakka on sammuksissa, sattuu yhteentörmäyksiä).


Franz Kafkalta haluan siteerata kahtakin mietelausetta:

Parhaita kirjoja ovat ne, joita voimme tarpeen tullen kirjoittaa itse. 

Tiet syntyvät, kun niitä kulkee.






 :
Alteregoni Robinia kirjoittaa silloin tällöin saksaksi: Paras tie johtaa minuun itseeni. Lisää saksankielistä runotuotantoa löytyy sinisen sulan blogista.

Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä, 
vaikkapa se olisit sinä itse. 
- Princess-tee -

Sain joskus kortin, jossa on kaunis, sinertävän sumuinen islantilaismaisema ja kaksi pörröturkkista hevosta. Kortin takapuolella lukee:

If you love your children, 
give them horses. 
- Ernest Hemingway - 


Entisenä hevostyttönä minulla ei ole Hemingwayn lausumaankaan mitään lisättävää. Suosikkini on kuitenkin Kafkan Die Wege entstehen dadurch dass man sie geht. Tiet syntyvät, kun niitä kulkee. Toivon, että löydän oman tieni, ja että sinäkin löydät omasi. Hyvää matkaa!

Kommentit

  1. Kauniita. Kiva idea toi.
    Osallistu Riviera Maisonin pyyhkeiden arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…