Viikon mietelause

"Ei tule elo etsimättä, kala jalan kastamatta." - Suomalainen sananlasku -

maanantai 1. elokuuta 2016

Läkkiseppä Lindblad

Olen aina silloin tällöine lueskellut P. Mustapään runoja ja kirjoitellutkin niistä. Runon Kansansävelmä (Vain pieni kansanlaulu) alussa, parenteesissa, mainitaan Läkkiseppä Lindblad. Aloin pohtia, kuka se nyt sitten olikaan. Unto kupiaisen teoksessa Suomen kirjallisuuden vaiheet (WSOY, vuodelta 1961) kerrotaan Läkkiseppä Lindbladista seuraavaa:

- - Puhetorvekseen hän (P. Mustapää) on luonut mestarillisen läkkiseppä Lindbladin hahmon: Hän on filosofi, // Lindblad, // joka tuntee elämän, // sen kaksi eri puolta, // kolkon ja lempeän, // hän tuntee surun harmaan, // ja tuntee ilon armaan, // niin, nepä tuntee hän. - -

Sellainen blogisti kuin Ripsa pysähtyi joitain vuosia sitten pohtimaan, mitä läkki oikeastaan on. Nykyihmiselle varsin vieras käsite. Muistan kuulleeni tai lukeneeni joskus sanan läkkipelti, olisiko ollut Mauri Kunnaksen Koiramäessä. Suomen länsirannikolla sanasta on käytetty myös muotoa pläkki. Läkkiseppä eli pläkkyri. Ripsa kertoo, että läkkisepät naputtelivat muun muassa ämpäreitä ja maitokannuja. Läkki oli sellaista metallia, joka ei ruostunut. Eräs lukija selvittää, että tinaa siinä ainakin oli.

Lindblad taitaa läkytellä Sampoa, pikemmin henkisen kuin rahallisen rikkauden masiinaa. P. Mustapään runossa Muudan rikas mies (kokoelmasta Koiruoho, ruusunkukka) on muutamia hehkuvia ilmauksia:

- - jos maisema on musta, 
ovat raamit punaiset. - -

- - Ja kohokorkkis vaipuu.
Ja sammalella, jaloissas
on sätkyttävä kala:
hohtava kultapala,
metalli arvokas. 

Ja korentoisen siiven
voit nähdä ruo'on latvassa:
kirkkaaksi timantiksi
sen havaitset ja siksi
sen mahdat poimia. - -

Niin, eipä tässä muuta. Maailma on sellainen, jollaisena sen näkee. Hyvää elokuuta!

Riikka

Kehaekukka_Foto_RU
Kehäkukka, Botanischer Garten, Berliini

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti