Viikon mietelause

"Mikä ei tapa, siitä kirjoitetaan runo." - RU -

maanantai 8. elokuuta 2016

Että hän muistaisi saman

Siitä on jo useampi vuosi aikaa, kun silloinen proosakirjoittamisen etäopettajani Heli Hulmi suositteli minulle Elina Hirvosen romaania että hän muistaisi saman. Keskeneräisessä romaanikäsikirjoituksessani, joka muuten on edelleen kesken, oli jossain määrin kyse muistamisesta. Elina Hirvonen sukeltaa romaanissaan paljon syvemmälle muistamiseen kuin minä olen tähän asti uskaltanut. Ehkäpä nyt, hänen kanssaan.

Ensi lukemalta että hän muistaisi saman oli minusta varsin hidassoutuinen, jopa tylsä. Toiselta lukemalta, muutamaa vuotta vanhempana lukijana, se oli minusta kaikkea muuta kuin tylsä. Elina Hirvonen kirjoittaa, paitsi selkeää, kaunista ja vaiherikasta kieltä, myös ihmisen syvimmistä ajatuksista, ihmisenä olemisen valoisista ja varjoisista puolista, ymmärtäen, syyttämättä - ja silti syyllisyyttäkin pohtien.

Että hän muistaisi saman on niin sanottu yhden päivän romaani, jossa kuitenkin siirrytään lukuisien kuvien kautta päähenkilöiden, Annan, Joonan ja Ianin, menneisyyteen. Menneisyyteen, josta löytyy luottamusta ja sen puutetta, valoisia päiviä ja iloisia muistoja, mutta myös niin vaikeita asioita, että niiden muisteleminen ja niistä puhuminen ottaa koville. Voiko omalle turvalliselle vanhemmalleen antaa anteeksi väkivaltaisuuden puuskan? Miltä tuntuu, kun isä tai veli siirtyy psyykkisen trauman tai sairauden seurauksena toisiin ulottuvuuksiin, tavoittamattomiin? Saattaa olla liian vaikeaa vierailla rakkaan ihmisen luona, joka kysyy tutulta tulijalta "kuka sinä olet".

Elina Hirvonen on kirjailija, joka saa henkilöidensä ja heidän tarinoidensa kautta minut pohtimaan syvemmin ihmisenä olemista, syventymään sen äärelle, hiljentymään, haluamaan olla lukematta muita kirjoja ihan heti. Miten rajaton rakkaus voi olla? Miltä tuntuu syyllisyys ja onko sille perusteita? Jos joku kirja liikuttaa minua syvästi, niin että hän muistaisi saman. Ei liikuttanut kolmikymppisenä, mutta nyt, lähellä neljääkymppiä, se osui kuin nappi otsaan.

En halua selostaa juonta tarkemmin, sillä se ei ole tässä kirjassa keskeisessä osassa. Keskeistä on, miten henkilöt suhtautuvat tapahtumiin. Keskeistä on sekin, miten lukija suhtautuu. En voi kertoa teille myöskään, oliko romaanin loppu onnellinen vai onneton. En nimittäin muista. Toisella lukukerralla kirja jäi hieman kesken, sillä halusin antaa sen kaverille, jota tapaan melko harvoin, jotta hän voisi antaa sen toiselle kaverilleen, jota hän tapaa vielä harvemmin ja joka on kääntäjäkollegani, joka ei kotimaassaan saa helposti käsiinsä suomenkielistä kirjallisuutta. Toivon että hän lukee sen ja pitää siitä, ja että kaverini lukee sen matkalla lentokoneessa ja pitää siitä. Ja jos Sinä pidät Elina Hirvosen kirjoista, kannattaa lukea tämä!

Pehmo-Bob_Foto_RU
Pehmolelu, sängyssä lukijan turva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti