Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2016.

Kiertoradalla

Ja hän tuli ja kietoi minut kiertoradalleen
palavan aurinkokuntansa syleilyyn
hiljalleen
palaavan aurinkokuntansa syleilyyn
imaisten kaiken epäröintini
magneettiseen keskipisteeseensä
kaiken minut
kaikki menneet vuodet
erkanivat
särkevinä timantteina
hiilen tiivistyminä
meitä ympäröiviin raiteisiin
tunkkaisiin tunneleihin
kulkeutuen nitisten
lähiöiden uloimmalle radalle
piirtäen kuvitteellisen tähdenlentonsa
meihin.


(C) RU 2016

Kuolleiden runoilijoiden teatterissa

Kuolleiden runoilijoiden teatterissa
Kuolleiden runoilijoiden teatterissa saavat puhua kaikki, hapen puutteeseen kuolleet kalat ja ruostuneet kulissipainotkin
Kaikki saavat lausua kaikki roolit, olla ryppyinen Hamlet androgyyni Julia tai jättiläiskokoinen tonttu
Mustien seinien leirissä kuka tahansa saa tanssia, sitoa paksuihin jalkoihinsa balettitossut, liitää rumbaa sukkasillaan, tanssia tangoa alasti
Jokainen saa laulaa itsensä suosta, noustakseen mykän melodian kantamille siivilleen
Kuolleiden runoilijoiden teatterissa jokaisella on vuoro, sanat, seinään ripustettu nastalla rypistynyt plari –
näytöksen jälkeen 
riisutaan naamiot
pukuhuoneen penkillä
asut
(C) RU 2017

Että hän muistaisi saman

Siitä on jo useampi vuosi aikaa, kun silloinen proosakirjoittamisen etäopettajani Heli Hulmi suositteli minulle Elina Hirvosen romaania että hän muistaisi saman. Keskeneräisessä romaanikäsikirjoituksessani, joka muuten on edelleen kesken, oli jossain määrin kyse muistamisesta. Elina Hirvonen sukeltaa romaanissaan paljon syvemmälle muistamiseen kuin minä olen tähän asti uskaltanut. Ehkäpä nyt, hänen kanssaan.

Ensi lukemalta että hän muistaisi saman oli minusta varsin hidassoutuinen, jopa tylsä. Toiselta lukemalta, muutamaa vuotta vanhempana lukijana, se oli minusta kaikkea muuta kuin tylsä. Elina Hirvonen kirjoittaa, paitsi selkeää, kaunista ja vaiherikasta kieltä, myös ihmisen syvimmistä ajatuksista, ihmisenä olemisen valoisista ja varjoisista puolista, ymmärtäen, syyttämättä - ja silti syyllisyyttäkin pohtien.

Että hän muistaisi saman on niin sanottu yhden päivän romaani, jossa kuitenkin siirrytään lukuisien kuvien kautta päähenkilöiden, Annan, Joonan ja Ianin, menneisyyteen. Menneis…

Mietelauseita

Keräilin joskus aforismeja Princess-teepusseista. Liimasin mietelauseita päiväkirjaani, kun en viitsinyt siihen juurikaan kirjoitella. Mitä järkeä on kirjoittaa, jos kukaan ei lue? Ja toisaalta taas, jos joku kumminkin lukee, niin eihän siellä sitten voi syvimpiä salaisuuksia paljastaa.

Princess on vaihtunut yogi-teeksi, ja mietelauseita löytyy muualtakin, kuten Love-Chock patukoista, naistenlehdistä, luovuuslehdistä ja tietysti pinterestistä. Niin ja tumblrista. Ja facebookista. Oikeastaan koko maailma on täynnä sanontoja ja aforismeja. Parhaita olen kirjoittanut muistiin tai ripustanut pinterest-tauluihini, muutaman teepussi(tekee mieli kirjoittaa t-pussi...)lappusen ja LoveChock-paperinkin olen säästänyt.






Kun sytytät valon, muutkin löytävät katkaisijan. Tai tulitikut. Sellainen on majakkaefekti. Rumuus niin kuin kauneuskin on katsojan silmässä, sanotaan yhdessä teepussin aforismissa.


Jonka sydän on avoin kauneudelle, 
se huomaa kaunista kaikkialla. 
- Princess-teepussi - 


Maailmasta l…

Läkkiseppä Lindblad

Olen aina silloin tällöine lueskellut P. Mustapään runoja ja kirjoitellutkin niistä. Runon Kansansävelmä (Vain pieni kansanlaulu) alussa, parenteesissa, mainitaan Läkkiseppä Lindblad. Aloin pohtia, kuka se nyt sitten olikaan. Unto kupiaisen teoksessa Suomen kirjallisuuden vaiheet (WSOY, vuodelta 1961) kerrotaan Läkkiseppä Lindbladista seuraavaa:

- - Puhetorvekseen hän (P. Mustapää) on luonut mestarillisen läkkiseppä Lindbladin hahmon: Hän on filosofi, // Lindblad, // joka tuntee elämän, // sen kaksi eri puolta, // kolkon ja lempeän, // hän tuntee surun harmaan, // ja tuntee ilon armaan, // niin, nepä tuntee hän. - -

Sellainen blogisti kuin Ripsa pysähtyi joitain vuosia sitten pohtimaan, mitä läkki oikeastaan on. Nykyihmiselle varsin vieras käsite. Muistan kuulleeni tai lukeneeni joskus sanan läkkipelti, olisiko ollut Mauri Kunnaksen Koiramäessä. Suomen länsirannikolla sanasta on käytetty myös muotoa pläkki. Läkkiseppä eli pläkkyri. Ripsa kertoo, että läkkisepät naputtelivat muun muass…