Viikon mietelause

"Ihmiset pitävät sinua hulluna, jos puhut jostain, mitä he eivät ymmärrä." - Elvis Presley -

perjantai 19. elokuuta 2016

Kiertoradalla

Ja hän tuli ja kietoi minut kiertoradalleen
palavan aurinkokuntansa syleilyyn
hiljalleen
palaavan aurinkokuntansa syleilyyn
imaisten kaiken epäröintini
magneettiseen keskipisteeseensä
kaiken minut
kaikki menneet vuodet
erkanivat
särkevinä timantteina
hiilen tiivistyminä
meitä ympäröiviin raiteisiin
tunkkaisiin tunneleihin
kulkeutuen nitisten
lähiöiden uloimmalle radalle
piirtäen kuvitteellisen tähdenlentonsa
meihin.


(C) RU 2016

maanantai 15. elokuuta 2016

Kuolleiden runoilijoiden teatterissa


Kuolleiden runoilijoiden teatterissa

Kuolleiden runoilijoiden teatterissa
saavat puhua kaikki,
hapen puutteeseen kuolleet kalat
ja ruostuneet kulissipainotkin

Kaikki saavat lausua
kaikki roolit, olla
ryppyinen Hamlet
androgyyni Julia
tai jättiläiskokoinen tonttu

Mustien seinien leirissä
kuka tahansa saa tanssia,
sitoa paksuihin jalkoihinsa
balettitossut, liitää
rumbaa sukkasillaan,
tanssia tangoa alasti

Jokainen saa laulaa
itsensä suosta,
noustakseen
mykän melodian
kantamille siivilleen

Kuolleiden runoilijoiden teatterissa
jokaisella on vuoro, sanat,
seinään ripustettu nastalla
rypistynyt plari –

näytöksen jälkeen riisutut naamiot
pukuhuoneen penkillä
asut

 (C) RU 2016

maanantai 8. elokuuta 2016

Että hän muistaisi saman

Siitä on jo useampi vuosi aikaa, kun silloinen proosakirjoittamisen etäopettajani Heli Hulmi suositteli minulle Elina Hirvosen romaania että hän muistaisi saman. Keskeneräisessä romaanikäsikirjoituksessani, joka muuten on edelleen kesken, oli jossain määrin kyse muistamisesta. Elina Hirvonen sukeltaa romaanissaan paljon syvemmälle muistamiseen kuin minä olen tähän asti uskaltanut. Ehkäpä nyt, hänen kanssaan.

Ensi lukemalta että hän muistaisi saman oli minusta varsin hidassoutuinen, jopa tylsä. Toiselta lukemalta, muutamaa vuotta vanhempana lukijana, se oli minusta kaikkea muuta kuin tylsä. Elina Hirvonen kirjoittaa, paitsi selkeää, kaunista ja vaiherikasta kieltä, myös ihmisen syvimmistä ajatuksista, ihmisenä olemisen valoisista ja varjoisista puolista, ymmärtäen, syyttämättä - ja silti syyllisyyttäkin pohtien.

Että hän muistaisi saman on niin sanottu yhden päivän romaani, jossa kuitenkin siirrytään lukuisien kuvien kautta päähenkilöiden, Annan, Joonan ja Ianin, menneisyyteen. Menneisyyteen, josta löytyy luottamusta ja sen puutetta, valoisia päiviä ja iloisia muistoja, mutta myös niin vaikeita asioita, että niiden muisteleminen ja niistä puhuminen ottaa koville. Voiko omalle turvalliselle vanhemmalleen antaa anteeksi väkivaltaisuuden puuskan? Miltä tuntuu, kun isä tai veli siirtyy psyykkisen trauman tai sairauden seurauksena toisiin ulottuvuuksiin, tavoittamattomiin? Saattaa olla liian vaikeaa vierailla rakkaan ihmisen luona, joka kysyy tutulta tulijalta "kuka sinä olet".

Elina Hirvonen on kirjailija, joka saa henkilöidensä ja heidän tarinoidensa kautta minut pohtimaan syvemmin ihmisenä olemista, syventymään sen äärelle, hiljentymään, haluamaan olla lukematta muita kirjoja ihan heti. Miten rajaton rakkaus voi olla? Miltä tuntuu syyllisyys ja onko sille perusteita? Jos joku kirja liikuttaa minua syvästi, niin että hän muistaisi saman. Ei liikuttanut kolmikymppisenä, mutta nyt, lähellä neljääkymppiä, se osui kuin nappi otsaan.

En halua selostaa juonta tarkemmin, sillä se ei ole tässä kirjassa keskeisessä osassa. Keskeistä on, miten henkilöt suhtautuvat tapahtumiin. Keskeistä on sekin, miten lukija suhtautuu. En voi kertoa teille myöskään, oliko romaanin loppu onnellinen vai onneton. En nimittäin muista. Toisella lukukerralla kirja jäi hieman kesken, sillä halusin antaa sen kaverille, jota tapaan melko harvoin, jotta hän voisi antaa sen toiselle kaverilleen, jota hän tapaa vielä harvemmin ja joka on kääntäjäkollegani, joka ei kotimaassaan saa helposti käsiinsä suomenkielistä kirjallisuutta. Toivon että hän lukee sen ja pitää siitä, ja että kaverini lukee sen matkalla lentokoneessa ja pitää siitä. Ja jos Sinä pidät Elina Hirvosen kirjoista, kannattaa lukea tämä!

Pehmo-Bob_Foto_RU
Pehmolelu, sängyssä lukijan turva

perjantai 5. elokuuta 2016

Mietelauseita

Keräilin joskus aforismeja Princess-teepusseista. Liimasin mietelauseita päiväkirjaani, kun en viitsinyt siihen juurikaan kirjoitella. Mitä järkeä on kirjoittaa, jos kukaan ei lue? Ja toisaalta taas, jos joku kumminkin lukee, niin eihän siellä sitten voi syvimpiä salaisuuksia paljastaa.

Princess on vaihtunut yogi-teeksi, ja mietelauseita löytyy muualtakin, kuten Love-Chock patukoista, naistenlehdistä, luovuuslehdistä ja tietysti pinterestistä. Niin ja tumblrista. Ja facebookista. Oikeastaan koko maailma on täynnä sanontoja ja aforismeja. Parhaita olen kirjoittanut muistiin tai ripustanut pinterest-tauluihini, muutaman teepussi(tekee mieli kirjoittaa t-pussi...)lappusen ja LoveChock-paperinkin olen säästänyt.






Kun sytytät valon, muutkin löytävät katkaisijan. Tai tulitikut. Sellainen on majakkaefekti. Rumuus niin kuin kauneuskin on katsojan silmässä, sanotaan yhdessä teepussin aforismissa.


Jonka sydän on avoin kauneudelle, 
se huomaa kaunista kaikkialla. 
- Princess-teepussi - 


Maailmasta löytyy yhtä ja toista kaunista ja ihanaa, kun vain katsoo. Ei vain vilkaise, vaan todella katsoo. Kuuntelee. Antaa itsensä viehättyä maailmassa olevasta kauneudesta ja hyvyydessä. Tuntee syvää rauhaa. Se, niin kuin hermostuneisuuskin, tarttuu helposti myös toisiin (majakka on sammuksissa, sattuu yhteentörmäyksiä).


Franz Kafkalta haluan siteerata kahtakin mietelausetta:

Parhaita kirjoja ovat ne, joita voimme tarpeen tullen kirjoittaa itse. 

Tiet syntyvät, kun niitä kulkee.






 :
Alteregoni Robinia kirjoittaa silloin tällöin saksaksi: Paras tie johtaa minuun itseeni. Lisää saksankielistä runotuotantoa löytyy sinisen sulan blogista.

Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä, 
vaikkapa se olisit sinä itse. 
- Princess-tee -

Sain joskus kortin, jossa on kaunis, sinertävän sumuinen islantilaismaisema ja kaksi pörröturkkista hevosta. Kortin takapuolella lukee:

If you love your children, 
give them horses. 
- Ernest Hemingway - 


Entisenä hevostyttönä minulla ei ole Hemingwayn lausumaankaan mitään lisättävää. Suosikkini on kuitenkin Kafkan Die Wege entstehen dadurch dass man sie geht. Tiet syntyvät, kun niitä kulkee. Toivon, että löydän oman tieni, ja että sinäkin löydät omasi. Hyvää matkaa!

maanantai 1. elokuuta 2016

Läkkiseppä Lindblad

Olen aina silloin tällöine lueskellut P. Mustapään runoja ja kirjoitellutkin niistä. Runon Kansansävelmä (Vain pieni kansanlaulu) alussa, parenteesissa, mainitaan Läkkiseppä Lindblad. Aloin pohtia, kuka se nyt sitten olikaan. Unto kupiaisen teoksessa Suomen kirjallisuuden vaiheet (WSOY, vuodelta 1961) kerrotaan Läkkiseppä Lindbladista seuraavaa:

- - Puhetorvekseen hän (P. Mustapää) on luonut mestarillisen läkkiseppä Lindbladin hahmon: Hän on filosofi, // Lindblad, // joka tuntee elämän, // sen kaksi eri puolta, // kolkon ja lempeän, // hän tuntee surun harmaan, // ja tuntee ilon armaan, // niin, nepä tuntee hän. - -

Sellainen blogisti kuin Ripsa pysähtyi joitain vuosia sitten pohtimaan, mitä läkki oikeastaan on. Nykyihmiselle varsin vieras käsite. Muistan kuulleeni tai lukeneeni joskus sanan läkkipelti, olisiko ollut Mauri Kunnaksen Koiramäessä. Suomen länsirannikolla sanasta on käytetty myös muotoa pläkki. Läkkiseppä eli pläkkyri. Ripsa kertoo, että läkkisepät naputtelivat muun muassa ämpäreitä ja maitokannuja. Läkki oli sellaista metallia, joka ei ruostunut. Eräs lukija selvittää, että tinaa siinä ainakin oli.

Lindblad taitaa läkytellä Sampoa, pikemmin henkisen kuin rahallisen rikkauden masiinaa. P. Mustapään runossa Muudan rikas mies (kokoelmasta Koiruoho, ruusunkukka) on muutamia hehkuvia ilmauksia:

- - jos maisema on musta, 
ovat raamit punaiset. - -

- - Ja kohokorkkis vaipuu.
Ja sammalella, jaloissas
on sätkyttävä kala:
hohtava kultapala,
metalli arvokas. 

Ja korentoisen siiven
voit nähdä ruo'on latvassa:
kirkkaaksi timantiksi
sen havaitset ja siksi
sen mahdat poimia. - -

Niin, eipä tässä muuta. Maailma on sellainen, jollaisena sen näkee. Hyvää elokuuta!

Riikka

Kehaekukka_Foto_RU
Kehäkukka, Botanischer Garten, Berliini