Viikon mietelause

"Valtaa tarvitset vain, jos aiot tehdä jotakin pahaa. Kaikesta muusta selviät rakkaudella." - Charlie Chaplin -

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Vesillä

Runoilija-minä on mielestään ansaitsemallaan tauolla, mutta onneksi sain kerran Martta-mummolta ison paksun kirjan kauniita vanhoja runoja. Niin että voin lainata parempia oppi-isiä ja -äitejä.

Olen monesti lueskellut Unto Kupiaisen Lyhyttä runousoppia, sillä se on yksi maailman parhaita oppikirjoja silloin, kun ei vielä tiedä runoudesta paljon mitään. Kannattaa kysyä kirjastosta tai antikvariaatista, se on todellinen aarre! Minulta on kuitenkin jäänyt huomaamatta, että Kupiainen kirjoitti myös itse runoja. Etsiessäni kohtuullisen lyhyttä runoa tälle päivälle löysin Suuresta runokirjasta hänen runonsa soutaja.

Se sopii näin kesään muutenkin, mikäpä olisi hauskempaa kuin soudella omassa rauhassa ja kuunnella, kuinka pisarat tipahtelevat airoista veden pintaan. En tosin ole vielä ehtinyt soutelemaan, pitäisi ajaa naapurikaupunginosaan ja vuokrata vene. Mutta vielä tässä ehtii, lomani alkaa vasta ensi viikolla.

Unto Kupiainen kirjoittaa soutamisesta kuitenkin elämän allegoriana. Ihminen soutaa venettään unelmiaan tavoitellen, mutta mahtaako saavuttaa?

Vieras on virta, ja vieras on vene,
eivät ne unelmies uomia mene.
Ilta on ihmisessä, aamu on outo;
illasta aamuun on ihmisen souto. 

Yöllä soudellaan. Yö on tosi erilainen täällä Saksassa ja vanhassa Koto-Suomessa. Yöllä soutelun ero on siinä, että Suomessa näkee jotain, Saksassa ei. Yö tulee täällä melko tarkalleen kello kymmenen, pimeys humahtaa ylle kuin tumma esirippu. Tai mastosta irronnut purje, miten vaan. Runoa lukee väistämättä eri tavalla, kun istuu Berliinissä kirjoituspöytänsä ääressä tai Suomessa äidin kodin terassilla. Usein runoissa kuvataan elämää matkana aamusta iltaan, niin kuin aamu olisi syntymä ja ilta kuolema, mutta Unto Kupiaisen runossa Soutaja asiat ovatkin toisinpäin, varmaankin siksi, että pimeässähän tässä soudellaan, kukapa tietäisi, mitä huominen tuo tullessaan. Runoilija Kupiainen kannustaa soutajaa jatkamaan:

Illasta aamuun on yöllistä matkaa;
jos jaksat uskoa, jaksat jatkaa.
Taapäin tuijotat, soudat eteen
outoa venettä outoon veteen. 

Minusta tuo on lohdullista. Koitetaan sitten jaksaa, uskoa ja jatkaa. Juuri tänä aamuna tuntui siltä, että mahtaakohan. Mutta tässä sitä istutaan, kahvikuppi pöydän kulmalla. Aion opetella runon ulkoa, se on niin kaunis ja hyvässä mielessä yksinkertainen.

Illasta_aamuun_Foto_Tino_Uhlig
Illasta aamuun on yöllistä matkaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti