Siirry pääsisältöön

Vain tuoksua mintun ja ruusun

... jota tuuli kantaa tullessaan. Yksi maailman kauneimpia, suomalaisia lauluja on P. Mustapään sanoittama Kansansävelmä. Kuulen sen sisäisellä korvallani Vesa-Matti Loirin laulamana, mutta on sitä laulanut moni moni muukin.

Kirjoitin pari säettä maalipensselillä huussin seinään, mutta sekin huussi on nyt vieraan omistuksessa. Toivon, että uudet mökinomistajat ovat jättäneet seinille sanat ja muumikuvat, jotka maalasimme pojan kanssa. Katri Helena lauloi joskus, että vaikka lähteekin laulaja niin laulu jää. Tuli mieleen, että vaikka lähteekin mökki, niin laulu jää - vaikka ei mökki mihinkään lähtenyt, päin vastoin se sai uudet asukkaat, jotka ehtivät ja jaksavat huolehtia siitä. Uskon, että niin mökki, puutarha kuin huussikin on hyvissä käsissä.
Minttu_Foto_RU
Minttu tuoksuu kukkalaatikossa

Laulu kumminkin jäi, se vanha ja kaunis, jossa ei ole sanoja ollenkaan. Ja miten sitä muuten kuvaisi, kuin sanoin? P. Mustapää on liittänyt runon alkuun parenteesin: kun läkkiseppä Lindblad soitti hanurilla tupansa portailla. Mietin, kuka Lindblad oli, nimi kyllä kuulostaa tutulta. Palaan häneen myöhemmin. Nyt minua kiinnostaa runon kolmas säkeistö, jota en muista kuulleeni laulettuna.

vain yksinäinen lintu, 
joka synkeällä kedolla valittaa, 
vain yksinäinen lintu, 
joka kedolla valittaa, 

Kyllähän se on perisuomalainen kansanlaulaja, joka siellä kedolla istuu ja valittelee yksinäisyyttään. Voi se istua metsässäkin kannon päässä, tai veneessä. Nykyään kai varsin usein laiturillakin. Tai mökkisaunan terassilla... äh, taas tulee mökki mieleen. Vaikka saahan se tulla. Vaikka en koskaan olekaan kokenut olevani varsinainen mökki-ihminen, jotenkin sitä on sitten kumminkin ikävä. Marjapensaita ja ihmisiä siellä, pajulintua, joka pesi kukkaruukkuun, kirkuvia tikanpoikia, vedenhakua kaivolta, melkein itse tekemääni löylykauhaa.

Luulen, että kiinnostuin kasveista ja parvekeviljelystä alunperin ihan vain laulun takia. Minusta P. Mustapään runon Kansansävelmä kauneimmat säkeet ovat: - - vain tuoksua mintun ja ruusun, jota tuuli kantaa tullessaan, vain tuoksua mintun ja ruusun tuo tuuli tullessaan. - - Tunnen ne sieraimissani. Jos minulla joskus on oma ryytimaa, haluan ehdottomasti perustaa yrttitarhan, jossa kasvavat minttu ja ruusu. Olen jo aloittanut harjoittelun parvekkeella (siis viljelyn - laulua harrastan mieluummin sisätiloissa). Niin ja minun yrttitarhani on oltava pyöreä, ja osien välissä kivipolkuja, ettei joudu tallomaan kasveja. Niin ja sitten siellä kasvaa parsley, sage, rosemary and thyme. Persilja, salvia, rosmariini ja timjami. Olen jo aloittanut timjamista, ehkä laulu seuraa perässä!


Timjami_Foto_RU
Timjami (thyme) - neljännes laulua

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…