Siirry pääsisältöön

Satunnaista



Satunnaisuuden pohdintani päätyi lopulta tiivistymään runoon. Aika vähän, kun runoja tai vastaavia oli alunperin miltei kokoelmallinen. Ja sanonko tässä ylipäätään kaikkein olennaisinta? Luultavasti en, sanon vain... satunnaisinta. 

Random

Panet sanoja järjestykseen, huomaat:
eivät ne järjesty, kunhan
liitelevät viivalta viivalle,
vihkosta toiseen,
rakkaudesta toiseen.
Tai samaan.
Paluu.
Airojen nosto ja lipumisen salliminen.

Yhdistä kaikki mielenkiintoiset sanat:
vene, helle, pakkanen ja syksy.
Ota väkevä pilleri tai viini, istuta kasvi.
Tuliko suudelma? Keneltä?
Miten reagoit, miltä se tuntui?

Ennen kuin haalistut, humallut.
Annat sanojen virrata uomaa,
minne ne tahtovat, juomaa
kaatavat huuliltasi,
vihdoinkin: huomaa
missä
on satunnaisuuden ongelma. 


(C) Riikka Johanna Uhlig 2016


PS. Random-menetelmillä sanat saattavat joskus vahingossa asettua oikeaan järjestykseen ja johtaa uuteen ideaan tai näkökulman vaihdokseen. Kokeile vaikkapa Runorobottia tai Runokonetta. Koneeton versio on kirjoittaa lappusille mielenkiintoisia sanoja, heittää ne ilmaan ja katsoa, missä järjestyksessä ne laskeutuvat. Se on hauskaa, ja joskus, joskus voi tulla jopa idea, kuten violetti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…