Siirry pääsisältöön

Lady Chatterleyn takapuoli

Seuraavaa tekstiä ei suositella alle 16-vuotialle, sillä se sisältää niin sanottua aikuismateriaalia. 16 - 17 -vuotiaat lukekoot omalla vastuulla.


sulka_foto_by_RUOpiskelin aikoinani kotimaista kirjallisuutta. Oikeastaan minua kiinnosti Hemingway, mutta tutkintovaatimuksissa sanottiin, että kirjat kuuluu lukea alkukielellä. Jo pelkkä ajatus paksuista, englanninkielisistä kirjoista sai ihokarvani nousemaan pystyyn. En muuten edelleenkään lue mielelläni englanniksi, saksa sen sijaan sujuu varsin hyvin ja ruotsikin kohtalaisesti. Joka tapauksessa englanninkielisten järkäleitten kammoni aiheutti sen, etten ole juurikaan lukenut maailmankirjallisuuden klassikoita.

Viimeksi kirjastossa käydessäni tutkailin äänikirjalaatikoita - äänikirjat ja kuunnelmat ovat Saksassa suosittuja, joten niitä on hyvin tarjolla. Käteeni sattui D.H. Lawrencen Lady Chatterley, ja kun vielä kävi ilmi, että kyseessä oli rakkauskertomus (olen suorastaan hulluna niihin!), päätin lainata ja kuunnella sen.

Teos ilmestyi 1928. Se piti julkaista Italiassa, koska se oli englantilaisten kustannustoimittajien mielestä niin julkea ja hävytön, ettei lukukansan sovi sellaista lukea. Luin erään bloggaajan kommentit kirjasta, lähinnä siksi, etten ollut varma, olinko ymmärtänyt saksaksi käännetyn kertomuksen lopun oikein. Bloggaaja, jonka nimen olen ikävä kyllä unohtanut, ihmetteli, miksi kirja kuului klassikoihin, että oliko se päässyt kaanoniin vain siksi, että se oli aikoinaan joutunut sensuurin uhriksi. Mene ja tiedä.

kirja_ja_kukka_Foto_by_RUOliko Lady Chatterleyssa sitten jotain kuohuttavaa? Niin kuin Schnitzlerin Traumnovellessa, erotiikkaan liittyvä sisältö on varmaankin omana aikanaan kuohuttanut hyvin paljon. Schnitzlerin kirjassa, johon muuten elokuva Eyes Wide Shut väljästi perustuu, ei kylläkään kukaan rakastellut kenenkään kanssa. Siinä vain meinattiin. Lady Chatterley oli rohkea ja meni meinaamista pitemmälle. Oli tietysti moraalitonta aloittaa suhde metsänvartijan kanssa, Conniehan oli naimisissa. Joskus asiat vain menevät sillä tavalla. Olennaista teoksen eroottisen sisällön kannalta on, että Connie tutkaili naisen seksuaalisuutta - siitähän ei melkein vieläkään saisi puhua. Pssst.

Eräs asia minua hämmensi. En ole edelleenkään lukenut englanninkielistä alkutekstiä, mutta kunhan saan sen käsiini, täytyy tarkistaa yksi kohta. Saksankielisessä versiossa nimittäin metsänvartija ihaili Lady Chatterleyn takapuolta, missä minun mielestäni ei ole mitään kovin ihmeellistä, kun on kyse kahdesta vastarakastuneesta ihmisestä. Hän kuvaili sitä varsin kauniisti, siltä minusta ainakin kuulosti, mutta voi olla, etten ymmärtänyt ihan kaikkea. Suomenkielinen bloggaaja oli lukenut uudemman suomennoksen, jonka mukaan mies kuvaili yksityiskohtaisesti naisen peräaukkoa. On siinä nyt kyllä jonkinmoinen ero. Minusta takapuoli on vielä jotenkin romanttis-eroottinen ilmestys, kun taas kyseinen reikä menee niin paljon naturalismin puolelle, että en enää niin kovasti pidäkään kirjasta. Ja nyt en siis olleenkaan tiedä, pidänkö Lawrencen Lady Chatterleysta vaiko en. Joku juju kai siinä sitten on, kun kehotetaan opiskelijoita lukemaan kirjat alkukielellä...

kiinantossut_Foto_by_RU


Sen pituinen se. 
Hyvää yötä 
ja kauniita unia!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…