Siirry pääsisältöön

Kuuden sanan tarinoita

Ernest Hemingway istui baarissa ja päätti lyödä kavereidensa kanssa vetoa, että hän onnistuisi kirjoittamaan kokonaisen tarinan kuudella sanalla. Kaikki panivat pottiin kymmenen dollaria. Ernest kirjoitti: For sale: baby shoes, never worn. Hän voitti vedon ja tuli keksineeksi uuden tekstilajin, six word stories. Ei mikään helppo laji muuten, mutta kannattaa kokeilla. (Skriva 1/2016)

Ruotsalainen Skriva-lehti järjesti Göteborgin kirjamessuilla kilpailun kuuden sanan tarinoista. Parhaat julkaistiin lehdessä. Minun suosikkini on, jos nyt saan sitä tässä ilman lupaa lainata, ja pyydän anteeksi jos en saa (kuuden sanan tarinasta on vaikea lainata vain osaa), Eva-Tea Lundbergin tarina: Tre dagars tystnad. Telefonen: "Från polisen". Dekkari, trilleri, rakkauskertomus? (emt.)

Minulla ei tahdo runosuoni sykkiä kesäaikaan, mutta kuuden sanan tarinoita voisi koettaa kirjoittaa, ihan vain harjoituksen vuoksi sekä uteliaisuudesta. Olisi kiva kuulla, jos teillä muillakin on kuuden sanan tarinoita tai muita juttuja, joissa vähin sanoin ilmaistaan paljon. Samalla ihmettelen ja valittelen, miksei Suomessa tai suomeksi ilmesty Skrivan kaltaista lehteä, joka on tarkoitettu luovan kirjoittamisen harrastajille.

Tässä muutamia yritelmiäni:

Pyykkipäivä. 
Valkoisessa t-paidassa 
oli musta hius.

Valtakuntien rajalla 
rakastuneet agentit
vakoilivat toisiaan.

Itkin niin että orkideaan kypsyi kukka. 

Hevonen karkasi tielle
joka johti alkuun.

Tiskit kaatuivat, 
viimeisen kerran 
surisi kärpänen. 


Jos sinullakin on kuuden sanan tarinoita ja haluaisit jakaa ne muillekin, voit lähettää niitä Runometsään osoitteella riikka-uhlig(kissanhäntä)t-online.de. Lupaan lukea ne ja julkaista kiinnostavimmat blogissa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…