Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2016.

Vain tuoksua mintun ja ruusun

... jota tuuli kantaa tullessaan. Yksi maailman kauneimpia, suomalaisia lauluja on P. Mustapään sanoittama Kansansävelmä. Kuulen sen sisäisellä korvallani Vesa-Matti Loirin laulamana, mutta on sitä laulanut moni moni muukin.

Kirjoitin pari säettä maalipensselillä huussin seinään, mutta sekin huussi on nyt vieraan omistuksessa. Toivon, että uudet mökinomistajat ovat jättäneet seinille sanat ja muumikuvat, jotka maalasimme pojan kanssa. Katri Helena lauloi joskus, että vaikka lähteekin laulaja niin laulu jää. Tuli mieleen, että vaikka lähteekin mökki, niin laulu jää - vaikka ei mökki mihinkään lähtenyt, päin vastoin se sai uudet asukkaat, jotka ehtivät ja jaksavat huolehtia siitä. Uskon, että niin mökki, puutarha kuin huussikin on hyvissä käsissä.

Laulu kumminkin jäi, se vanha ja kaunis, jossa ei ole sanoja ollenkaan. Ja miten sitä muuten kuvaisi, kuin sanoin? P. Mustapää on liittänyt runon alkuun parenteesin: kun läkkiseppä Lindblad soitti hanurilla tupansa portailla. Mietin, kuka Lind…

Vesillä

Runoilija-minä on mielestään ansaitsemallaan tauolla, mutta onneksi sain kerran Martta-mummolta ison paksun kirjan kauniita vanhoja runoja. Niin että voin lainata parempia oppi-isiä ja -äitejä.

Olen monesti lueskellut Unto Kupiaisen Lyhyttä runousoppia, sillä se on yksi maailman parhaita oppikirjoja silloin, kun ei vielä tiedä runoudesta paljon mitään. Kannattaa kysyä kirjastosta tai antikvariaatista, se on todellinen aarre! Minulta on kuitenkin jäänyt huomaamatta, että Kupiainen kirjoitti myös itse runoja. Etsiessäni kohtuullisen lyhyttä runoa tälle päivälle löysin Suuresta runokirjasta hänen runonsa soutaja.

Se sopii näin kesään muutenkin, mikäpä olisi hauskempaa kuin soudella omassa rauhassa ja kuunnella, kuinka pisarat tipahtelevat airoista veden pintaan. En tosin ole vielä ehtinyt soutelemaan, pitäisi ajaa naapurikaupunginosaan ja vuokrata vene. Mutta vielä tässä ehtii, lomani alkaa vasta ensi viikolla.

Unto Kupiainen kirjoittaa soutamisesta kuitenkin elämän allegoriana. Ihminen …

Liekit vailla rakkautta

Luin pari vuotta sitten Anna Janssonin dekkarin Tuhopolttaja. En muista suomentajan nimeä, mutta käännöksen on täytynyt olla hyvä, koska siitä ei jäänyt mieleen mitään erityistä, toisin sanoen mikään tekstissä ei muistuttanut siitä, että se on käännös. Hiljattain ostin kirjan fb-kirpparilta alkukielellä, ruotsiksi. Sain luettua sen yllättävänkin nopeasti.

Dans på glödande kol koukutti toisellakin lukukerralla. Kuvittelin, että muistaisin pääkohdat, mutta itse asiassa en juurikaan muistanut niitä. Sen sijaan jotkut yksityiskohdat, yksittäiset kohtaukset, olivat jääneet mieleen. Niin kuin vaikka se kun Leo ja hänen isänsä istuvat sohvalla edessään avoimet pitsalaatikot ja valikoima alkoholijuomia, joilla poika on halunnut miellyttää isäänsä. Poika siis ei juo niitä, vaan limsaa, mutta voin kuvitella, miltä scene on näyttänyt sisään astuvasta sosiaalitädistä.

Anna Janssonin kieli on sujuvaa ja helppolukuista, mikä ei tarkoita, että se olisi yksitoikkoista. Päin vastoin, hän hallitsee hyvi…

Tähtiä kämmenellä

Ostin kerran rakkaalleni lahjaksi Tommy Tabermannin runokirjan Tähtiä kämmenellä. Kauniiden, suorastaan rakkauden paloa ja salaperäistä valoa huokuvien kansien välissä, on herkän aistillisia runoja, joissa myös voima ja rujous ovat läsnä. Minä olen tainnut lueskella kirjaa kumppaniani enemmän (mistä tulee väistämättä mieleen, että Tabermann varmastikin kehottaisi lueskelemaan kirjan sijasta kumppania).

Kyvykäs runoilija kirjoitti runoja, jotka tulivat lähelle, iholle. Sanotaan, että runo on hyvä - tai ylipäätään runo - vasta sitten, kun kauneuden seasta pistää esiin jokin särmä. Tabermann on hyvä tökkimään. Kun runon minä herää vieraassa vuoteessa, kangastus seireeneistä häviää varsin nopeasti: eivät ne laulakaan, minä toteaa. Nehän kuorsaavat kuin kermassa uitettu kissa. Ainakaan runoilija ei sorru epärealistisen romanttisten kuvien maalailuun.

Toisaalta joissan kohdin (ehkä siksi että olen nainen?) pidän Tabermannin ilmauksia vähän liiankin naturalistisina, jätkämäisinä. - - herään …

Kuuden sanan tarinoita

Ernest Hemingway istui baarissa ja päätti lyödä kavereidensa kanssa vetoa, että hän onnistuisi kirjoittamaan kokonaisen tarinan kuudella sanalla. Kaikki panivat pottiin kymmenen dollaria. Ernest kirjoitti: For sale: baby shoes, never worn. Hän voitti vedon ja tuli keksineeksi uuden tekstilajin, six word stories. Ei mikään helppo laji muuten, mutta kannattaa kokeilla. (Skriva 1/2016)

Ruotsalainen Skriva-lehti järjesti Göteborgin kirjamessuilla kilpailun kuuden sanan tarinoista. Parhaat julkaistiin lehdessä. Minun suosikkini on, jos nyt saan sitä tässä ilman lupaa lainata, ja pyydän anteeksi jos en saa (kuuden sanan tarinasta on vaikea lainata vain osaa), Eva-Tea Lundbergin tarina: Tre dagars tystnad. Telefonen: "Från polisen". Dekkari, trilleri, rakkauskertomus? (emt.)

Minulla ei tahdo runosuoni sykkiä kesäaikaan, mutta kuuden sanan tarinoita voisi koettaa kirjoittaa, ihan vain harjoituksen vuoksi sekä uteliaisuudesta. Olisi kiva kuulla, jos teillä muillakin on kuuden sanan t…

Lady Chatterleyn takapuoli

Seuraavaa tekstiä ei suositella alle 16-vuotialle, sillä se sisältää niin sanottua aikuismateriaalia. 16 - 17 -vuotiaat lukekoot omalla vastuulla.
Opiskelin aikoinani kotimaista kirjallisuutta. Oikeastaan minua kiinnosti Hemingway, mutta tutkintovaatimuksissa sanottiin, että kirjat kuuluu lukea alkukielellä. Jo pelkkä ajatus paksuista, englanninkielisistä kirjoista sai ihokarvani nousemaan pystyyn. En muuten edelleenkään lue mielelläni englanniksi, saksa sen sijaan sujuu varsin hyvin ja ruotsikin kohtalaisesti. Joka tapauksessa englanninkielisten järkäleitten kammoni aiheutti sen, etten ole juurikaan lukenut maailmankirjallisuuden klassikoita.

Viimeksi kirjastossa käydessäni tutkailin äänikirjalaatikoita - äänikirjat ja kuunnelmat ovat Saksassa suosittuja, joten niitä on hyvin tarjolla. Käteeni sattui D.H. Lawrencen Lady Chatterley, ja kun vielä kävi ilmi, että kyseessä oli rakkauskertomus (olen suorastaan hulluna niihin!), päätin lainata ja kuunnella sen.

Teos ilmestyi 1928. Se pi…