Viikon mietelause

"Ei tule elo etsimättä, kala jalan kastamatta." - Suomalainen sananlasku -

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Karmeaa ja kaunista, osa II

Luonnehdin seuraavassa havaintojani Thomas Harrisin romaanista Hannibal. Pidättäydyn kuvaamasta yksityiskohtaisesti kertomuksen juonta, selostuksia löytyy varmasti sekä kirjablogeista että kustantajan ja kirjakauppojen sivuilta. Sitä paitsi voit lukea kirjan itsekin, tosin minun kappaleeni ei ole myytävänä (toisin kuin esim. Stieg Larssonin Millenium-trilogia, jota en kerta kaikkiaan saa luettua).

Ensin muutama sana suomennoksesta, jotta ei unohdu. Raimo Salminen, josta en tiedä muuta kuin nimen, on tehnyt Hannibalin kanssa valtavan työn. Hän on kääntänyt kaikki 521 sivua (pehmeäkantinen laitos vuodelta 2007) sujuvasti säilyttäen kielen soinnin, rytmin ja kirjailijan pikku oveluudet. Hän on joutunut tutustumaan lukuisiin aihealueisiin. Ainoa asia, josta voin kritisoida käännöstä, on, että loppua kohti kääntäjän ote hieman höltyy ja tekstissä esiintyy pieniä epätarkkuuksia. On ilmeistä, että käännöksen kanssa on tullut kiire, jolloin ei välttämättä ehdi konsultoida vaikkapa hevosiin perehtyneitä kollegoita. Siitä ei voine syyttää kääntäjää, ainoastaan voi toivoa, että kustantajat ymmärtäisivät paremmin luovan kääntämisen tärkeyden ja vaativuuden ja soisivat työn tekijälle hieman enemmän aikaa ja rahaa.

Romaanissa tapahtuu aivan hirveitä asioita. Useampi kuin yksi henkilö syö ihmisiä, vauva kuolee ammuskelussa ja haiseva sikafarmari kasvattaa tappajasikoja. Kun luin kirjaa, puolisoni tuli useammin kuin kerran kysymään, olenko varma, että kirjan lukeminen on minulle hyväksi. Olen erityisherkkä (Aronin testissä 21/23), näen usein painajaisia ja saatan ruveta itkemään katsoessani elokuvaa, jossa joku henkilöistä tulee surulliseksi. En ollut varma, miten minulle käy, mutta loppuun päästyäni saatoin todeta, että hyvin.

Harris on löytänyt kertomukselleen vahvan kertojan. Heti ensimmäiseltä sivulta asti kertojalla on varma ote. Hän on tuttavallinen ja huumorintajuinen. Hän pitää lukijaa turvallisesti sylissään samalla kun luotsaa tätä karmeiden tapahtumien läpi. Lukeminen oli minulle jännittävä kokemus, mutta yhtään ei pelottanut. Juuri tämän kaltaista kertojaa minäkin olen etsiskellyt viime vuosina. Rohkenen verrata kertojaa Juhani Ahon Rautatien ja Joel Haahtelan Traumbachin kertojiin - heissä on jotain määrittelemätöntä samaa.

Teoksessa päästään kurkistamaan tohtori Hannibal Lecterin pään sisään, mutta mikään psykologian oppikirja se ei ole. Kertoja tarjoaa lukijalle pieniä väläyksiä miehen menneisyydestä ja tuntemuksista, loput lukija saa päätellä itse. Tulen iloiseksi siitä, että Thomas Harris tuntuu arvostavan minun, lukijan, päättelykykyä ja yleissivistystä. Samoja asioita ei tarvitse kertoa kahdesti, eikä käsitteitä tarvitse selittää. Lukija voi ottaa itse selvää, jos haluaa tarkempia tietoja.

Mitäpä muuta voisin sanoa? Kirjaa oli nautinto lukea. Jos haluat tietää, miten viihdekirjallisuutta kirjoitetaan hyvin, lue tämä. Haluan myös rohkaista sinua pistämään syrjään sellaiset kirjat, joiden kieli, kertoja tai henkilöasetelmat eivät miellytä sinua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti