Siirry pääsisältöön

Juhannusarvonta

Runometsän facebook-sivulla alkaa nyt juhannusarvonta. Kerro muille lukijoille, mikä on lempirunosi ja kuka sen on kirjoittanut. Ehkä liität mukaan myös pari säettä runosta!?! Lukuvinkkejä saa toki kertoa useammankin, mutta jokainen lukija (fb-tili) voi osallistua arvontaan vain kerran. Juhannuksen jälkeisenä maanantaina onnetar sitten arpoo entententen-lorulla kaikista sunnuntai-iltaan (CET) mennessä kommenttinsa jättäneistä, kuka voittaa vähän käytetyn ja kauniisti kuvitetun, kesäisen runokirjan.

Sommerabend. Foto Tino Uhlig 2015.

Kommentit

  1. Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
    yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
    Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
    mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,.....
    ...
    Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.

    Tämä surullisen haikea V A Koskenniemen runo on kulkenut mukanani jo teinivuosista lähtien, kirjoitin siitä jopa ylioppilasaineeni.
    Lisäksi tykkään japanilaisista tanka-runoista.
    Mukana siis runokirjan arvonnassa.
    mummolta@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on myös usein pyörinyt päässä tuo Koskenniemen runo, en muistanut paria säettä pitempään.

      Poista
  2. Kersti Bergrothin aina yhtä lohduttava, ehkä aika vähän tunnettu runo.. Jossa todetaan, että jos joku tuntisi kaikki meidän surumme ja huolemme: "...kuinka yksin usein olemme,
    kuinka hätääntyneitä usein olemme,
    niin ei kukaan voisi olla rakastamatta meitä."

    postin.tuomaa@gmail.com

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…