Siirry pääsisältöön

Allround-hommia

Mietin eilen, mitä vastaisin, jos joku tiedustelisi ammattiani. Tuntuisi kurjalta vastata "sekatyöläinen", se kuulostaa lähinnä hanttihommilta, siltä kuin ei olisi käynyt kouluja ollenkaan tai että tekisi vain ne hommat, jotka jää muilta tekemättä. Olen kai jotakin sellaista kuin "kääntäjä-runoilija-copywriter-äiti-taloudenhoitaja-..." mutta mikä se viimeinen olisi? Avustan toisinaan markkinointiin liittyvissä kulttuuritutkimuksissa, kun on kyse vaikkapa siitä, millaisin värein Suomessa kannattaisi mainostaa jotakin tuotetta. Tai niin kuin viimeksi, että mitä saksalaisille tulee mieleen, kun he ajattelevat Ruotsia. Saksalainen toimeksiantaja taitaa kutsua meitä freelance-avustajia ihan vain eksperteiksi. Olen kai sitten ollut se "Suomi-ekspertti", mutta näyttää siltä, että olen erikoistumassa Pohjoismaa-ekspertiksi. Se olisi minunkin intresseissäni. Olen viime aikoina kertaillut miltei unohtamaani ruotsia, ja kevään tiistai-illat olen viettänyt paikallisen työväenopiston tanskan kursseilla. Ihania ovat molemmat kielet, mutta opiskelu vaatii myös aika paljon työtä ja aikaa. Sitä ei aina muista, kun koulunkäynnistä on kulunut jo useampi vuosi.


Ajatuksetkin tarvitsevat lepoa ja raitista ilmaa.
En aio kesällä kirjoittaa omia tekstejäni. Kerran kirjoitin läpi koko kesän. Kirjoitukset eivät enimmäkseen tulleet valmiiksi, ja syksyn tullen olin niin uuvuksissa, että kesti monta kuukautta, ennen kuin pystyin taas kirjoittamaan. Tänä kesänä aion tehdä muita töitä, niitä joista maksetaan. Vaikka kirjoittamista niissäkin vaaditaan. Se on kuitenkin erilaista kirjoittamista.

Toisin kuin Pohjoismaissa, täällä Saksassa ei kesäloma ole vielä lähimaillakaan. Lomat jaetaan täällä osavaltioittain useampaan vuoroon, jotta lomapaikat eivät ylikuormittuisi. Kovin yksinäiseen lomailuun täällä ei silti pysty, aina on väkeä, vaikka menisi metsäretkelle, niin joka välissä tulee ihmisiä vastaan tai menee koirineen ohi. Jos haluaisi olla yksin, pitäisi luultavasti kiivetä Zugspitzelle. Vaikka harva kai sinne yksin lähtee, eiköhän vuoristokiipeilijätkin useimmiten liiku ryhmänä, ihan turvallisuussyistä.

Elokuussa minulla on lomaa. Ensin suuntaamme Suomeen, sitten käymme kotona ja pistäydymme appivanhempieni luona Erzgebirgellä, jossa sentään on vähän vähemmän väkeä kuin Berliinissä. Sitten loppukuusta lähdemme muutamaksi päiväksi Jyllantiin, mitä odotan innolla, sillä en ole ennen käynyt siellä. Sitä paitsi haluan kokeilla, osaisinko jo tilata smørrebrødin tanskaksi. Ääntäminen tuottaa hieman vaikeuksia. Ihanaa on myös nähdä meri. En ole vielä koskaan käynyt Pohjanmeren rannalla enkä nähnyt nousu- ja laskuvettä. Odotan myös, että siellä on raikkaampi ilma kuin täällä.

Pehmeää hiekkaa odotellessa...
Lomaa odotellessa täytyy vielä vähän uurastaa. Facebook toivottaa minulle hyvää iltapäivää, vaikka olen vielä aamukahvilla... Tämän päivän ohjelmassa on muun muassa uimapukumainoksen kirjoittaminen - se sopiikin hyvin, on jo valmiiksi niin hiki, että uiminen houkuttaisi. Te joilla on jo loma, tarkastakaa oman uimapukunne kunto. En privaattihenkilönä suosittele ketään ostamaan itselleen seitsemää uimapukua, mutta kyllä silti joskus voi vähän hemmotella itseään ostamalla jonkun vähän kalliimman, ihan vain siksi, että se on kaunis.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…