Viikon mietelause

"Usko siihen, silloin lennät." - Porot elokuvassa Niko, lentäjän poika -

maanantai 2. toukokuuta 2016

Rautavaaran metsässä

"Mennään siihen!", eräs pikkutyttö huokaisi, kun äiti osoitti hänelle järven ylle avautunutta sateenkaarta. Bussi, jossa istuimme, ajeli eteenpäin, ja äiti koetti selittää tyttärelleen, miksei siihen voi mennä. Sellaisia me äidit olemme, selityksiin taipuvaisia.

Tarrojen piilossa Pekka Hepoluhdan maalaus
Elettyäni 39 vuotta ja vähän yli olen tullut siihen tulokseen, että kyllä sateenkaareen voi mennä. Tulin sieltä juuri. Einojuhani Rautavaaran levy True And False Unicorn oli löytänyt tiensä itäberliiniläisen kirjaston musiikkiosastolle. Otin sen mukaani etupäässä kannen puhuttelevan maalauksen vuoksi. Kuuntelin levyn hetki sitten, ja opin, ettei maalausta ollut suinkaan valittu summanmutikassa.

Minä menin siihen, Rautavaaran kirjoittamaan metsään, sisälle, heti siitä hetkestä alkaen, kun kapellimestari räpelsi tikun käteensä. Kävyn alareunassa kimmalteli heti pikkuinen kuula, minikokoinen, lasinen joulupallo, joka venyi, muotoutui sukkelammaksi ja kilahti maahan, sammalelle. True and false unicorn ja sitä seuraavat teokset Canción de nuestro tiempo ja Halavan himmeän alla eivät päästäneet minua otteestaan, eikä edes niitä seurannut hiljaisuus. Vasta kun soittokone naksahti siirtyessään stand by -tilaan, havahduin ja siirryin takaisin arkitodellisuuteen.

Foto Matti Uhlig 2015

Tein muun muassa seuraavanlaisia muistiinpanoja:

Einojuhani Rautavaaran musiikki on minulle muuta kuin ääniä ja kuin-vertauksia (se kuulostaa siltä kuin...). Einojuhani Rautavaaran musiikki on minulle kuvia, paljaita, syviä kuvia.

Sitten olen luultavasti saanut jonkin idean, koska olen rustannut vihkoon Joku konventio täytyy rikkoa (tullakseen huomatuksi). Se on lajien, genrejen konventio. Se on taiteiden välinen konventio. babyfonia (bebis), metsästysjahti, lahti, sahti jne.

Pohdittuani parin rivin verran kansallislaulun olemusta ja ääntä korrelaattina timotein korressa metsän laajuuteen nähden, olen tiivistänyt kokemukseni seuraavasti:

veden pintajännitteen muodostama kupla, joka ympäröi sohvan, minut ja musiikin jättäen sohvan ja minut reunalle, silti samaan tilaan liikkuvan musiikin, sen värähdysten kanssa.

Vaikka olen nähnyt kuullut haistanut itseni musiikin kasvattamassa metsässä lampineen ja rämeineen, koen silti käyneeni Sateenkaaressa. Kyllä, nimenomaan siellä minä kävin. Toivon, ettei kukaan äiti enää ikinä väitä yhdellekään lapselle, ettei sateenkaareen voisi mennä. Samalla olen iloinen, etten ole velvollinen kirjoittamaan kuuntelukokemuksestani tieteellistä artikkelia, sillä en todellakaan tiedä, mitä sanoisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti