Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2016.

Pressbyrån

Tystnaden säljersina frysande bladen, höstens nyheter.
(C) Riikka Johanna Uhlig 2016


Ensimmäinen ruotsinkielinen runoni. Joku varmaan haukkuisi sitä kliseiseksi. Mutta, kuten eräs tuttavani sanoi, on äärimmäisen mielenkiintoista tarkastella vierasta kieltä runon kautta. Tai yhtä hyvin runoa vieraan kielen kautta, voisi sanoa. Miksi en kirjoittaisi niitä itsekin, olkoon sitten vaikka lyhyitä ja yksinkertaisia, haikukammarin täyttäviä ajatuksia. Pikku runoja.

Eräs jyväskyläläinen kirjallisuuden professori esitteli luennolla Runebergin ansioita muinaiskreikan tuntijana: kansallisrunoilijamme oli onnistunut kirjoittamaan vieraalla kielellä jotakin ensiarvoisen merkittävää, mahdollisesti ne olivat runoja. En ole ihan varma, sillä en saanut mitään selvää muinaiskreikankielisistä tekstinäytteistä. Heti samaan hengenvetoon professori mainitsi itse kirjoittaneensa ruotsinkielisen pilkkarunon Seminaarinmäen kuusesta. Hän arveli, että kukaan meistä läsnäolijoista ei pystyisi kirjoittamaan pilkkaru…

Hitaasta lukemisesta

Vihdoinkin joku uskaltaa sanoa ääneen sen, mitä olen jo kauan ajatellut: Henkka Hyppönen kirjoittaa kolumnissaan hitaan lukemisen puolesta ja ihmettelee, miten nopeasti lukiessa voi ylipäätään jäädä mitään päähän. Olen ihaillut nopeita lukijoita, miten paljon hyviä kirjoja he ehtivätkään elämänsä aikana lukea! Mitä kaikkea minulta jää lukematta? Olen jopa tuntenut häpeää hitaasta lukemisestani. Menin usein kirjallisuuden tentteihin luettuani vain puolet kirjoista - mutta jos niistä kysyttiin, kirjoitin hyviä analyyseja.

Myös isäni oli hidas lukija. Hän luki vain vähän kaunokirjallisuutta ja kyllästyi mm. Pickwick-kerhon jälkeenjääneisiin papereihin, vaikkakin se myös kiehtoi häntä. Hän luki mieluummin MAOL:n taulukoita, jotka hän jossain vaiheessa näkyy pöllineen minun hyllystäni. Perin ne takaisin, kun isä kuoli. Siinä opuksessa on esitetty asiat lyhyesti ja ytimekkäästi, ikään kuin ne olisivat matemaatikkojen runoja. Pohdinnalle jää valtavasti tilaa. Isästä tuli tohtori. Hän ymmärsi,…

Hej!

Pari vuotta sitten tuli kirjoitettua tällainen runo erään lyhytelokuvan innostamana. Elokuva on nimeltään Hej! ja löytyy youtubesta. Elokuva sopii teeman kiusaaminen jatkoksi. Tässä filmissä - ja runossani - on kuitenkin toivoa.


Pojan katse piirtää kasvojasi,
ruumistasi, ääntäsi -
pirstaloituu hälinään, itsekseen
kasvamattomaan julmaan nuoruuteen

             röyhkeä töytäisy:
             olet niitattu, oletko?

Ei, niitetty: kahden silmän valoaallot
maalaavat ihollesi syviä akvarelleja,
poika sanoo sinulle hei, ja aukeaa
sinun selkeä lähteesi,
kirkkaista kirkkain vuoripurosi
löytää kallion läpi oikean uoman
hänen smaragdinpehmeisiin metsälampiinsa

hej!
vastaat hänen katseeseensa
vain sana, vähäinen liikahdus,
ehkä ilmavirta, tai
sydämen pysähdys yksittäiseen tahtiin,
ilon läikähdys,
pienet sykkivät ruusut poskillasi.

Hän sanoo, ja sinä sanot, ja sirpaleet
asettuvat ehjäksi kuvaksi.


(C) Riikka Johanna Uhlig 2016