Siirry pääsisältöön

Sininen ja punainen, varsinkin punainen

Yksi maailman kauneimpia rakkauskertomuksia on Runebergin runoelma (tai lyyrinen novelli) Hanna. Opiskeluaikana minulle kävi usein niin, etten ehtinyt lukea kaikkia lukulistan kirjoja ennen tenttiä. Tenttitulos riippui sitten siitä, mistä kirjoista kysyttiin. Vänrikki Stoolin tarinat esimerkiksi jäivät hieman kesken, mutta kun tartuin Hannaan, en voinut laskea sitä käsistäni ennen kuin pääsin loppuun. Se nyt vain on niin, että sodankäyntiä enemmän minua kiinnostavat romanttiset kertomukset. Tentissä kysyttiin rakkauden motiiveja Hannassa. 

Alussa 17-vuotias Hanna istuu kangaspuiden ääressä ja kutoo rakkauden symbolivärejä:

Työtään silmäsi sitten mielissään hymyellen,
saksihin tarttui, katkaisten kudelankojen päitä,
ääneti vain, mut näin toki haasteli hän sydämessään:
»Tuskin on kangasta sievempää; puna tuo miten kauniist'
yhdistyy sinen kanssa, ja reunassa rihmanen keltaa!
Jospahan huomenna tuosta jo ois hame päälläni mulla!


Hannan pitäisi mennä naimisiin vanhan ukon kanssa, ja hän on vähällä suostua - pitäähän sitä ihmisen joskus naimisiinkin mennä. Ukko esittelee hänelle rikkauksiaan. Mutta sitten taloon saapuu velipoika parhaine kavereineen. Kaveri osoittautuu varsin miellyttäväksi hepuksi, ja Hanna rakastuu. Minun suosikkini on lähdekohtaus:

Sanoja ei löydetä, niit' ei kaivatakaan, ajatuksin nyt sydän liittyy sydämeen 
sekä auvosta täyttyy. Mut kuva vieraan, kas, tytön silmään lähtehess' astuu. 
Luullen saavansa näin näkemättä sen muotoa kallist', armasta silmätä, 
katsoo hän yhä vain varomatta, vierahan kun hymykatseen siin' yhtäkkiä kohtaa. 
- - Mut lempeä pilvi purpuran-hohtoinen yli kiiltävän lainehen kiitää, 
kirkkaus liittyvi kirkkauteen, puna haihtuvi punaan; 
kohta ei huomata voi, tytön poskiko, pilvikö hehkuu, haihtuva häivepä vain 
nyt riemusta kiitollisesta immen setsentoistiaan kasvoill' ilmeni vielä.

Siinä niitä rakkauden motiiveja, lähdettä ja punaista väriä. Jännä metafora on, että miehen kuva "astuu" tytön silmään - siltä se voi vedessä näyttää. Vaikka ei minulle olisi tullut mieleen sitä sillä tavalla ilmaista.

Minulle ikuisena romantikkona on tärkeintä, että kertomus saa onnellisen lopun: Hanna ja "vieras" kihlautuvat vanhempien suostumuksen alla.

Hanna on minulla lukulaitteen muistissa. Tekstin voi ladata ilmaiseksi Elisa-kirjasta. Ainut ongelma vain on runollisten tekstien kanssa, että kun säädän kirjaimet riittävän isoiksi, alkuperäinen rivijako häviää. Siksipä noissa tekstinäytteissäkin olen tehnyt rivijaon oman korvani varassa. Kuulen säkeissä antiikin runomittojen vaikutusta, mutta sen tarkempaan analyysin en tässä halua ryhtyä. Tärkeintä Hannassa on kaunis tarina!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…