Viikon mietelause

"Valtaa tarvitset vain, jos aiot tehdä jotakin pahaa. Kaikesta muusta selviät rakkaudella." - Charlie Chaplin -

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kerrankin suomalaista elokuvaa!

Saksan televisio ei kovin usein näytä suomalaisten tekemiä ohjelmia, mutta onneksi on Arte. Se on ranskalais-saksalainen kanava, joka on keskittynyt näyttämään sitä, mitä muut eivät juuri ota ohjelmistoonsa: taidokkaita dokumentteja ja hyvin tehtyjä elokuvia, jotka vaativat katsojalta enemmän kuin suosituimmat Hollywood-filmit. Vanhojen ranskalaisten dekkareiden ohella tarjolla on eri maiden tv- ja elokuvatuotantoa. Kiitos muilta Berliinin suomalaisilta saamani vinkin, huomasin käynnistää tv-vastaanottimeni viime torstaina: Arte esitti Riikka Pulkkisen romaaniin Raja perustuvan, kolmiosoisen minisarjan.


En ole lukenut kirjaa, mutta huomasin sen tuolla kirja- ja lehtikorissa - olen lainannut sen Catrinilta, niin kuin monta muutakin kirjaa, joita en ole ehtinyt vielä lukea. Elokuva vaikutti minuun siinä määrin, että aion lukea romaanin seuraavaksi. Katukatti Bob saa nyt hieman odottaa. Ensin on kuitenkin vuorossa Julia Franckin Rücken an Rücken, joka jäi joskus aiemmin kesken. Rajalla siinäkin ollaan, monellakin. Rakennetaan muureja ja puretaan toisia. Itse asiassa kuuntelin kertomusta ensin RBB:n Kulturradiosta, jossa miellyttävä-ääninen kirjailija luki sitä itse. Huomasin kuitenkin, että iltapäiväni täyttyivät työtehtävistä, joten kuuntelu jäi kesken. Sitten hain kirjan kirjastosta, mutta väliin tuli muita kirjoja, ja sitten se piti palauttaa. Nyt luen, antaumuksella. Julia Franck on aivan loistava! Hän hallitsee niin kielen, juonen kehittelyn kuin henkilöiden luomisenkin. Vein hänen kirjoittamansa romaanin Die Mittagsfrau (Keskipäivän keiju) juuri kirjakaappiin ensimmäisena bookcrossing-objektinani  - ajattelin, että saan kirjan kyllä kirjastostakin, kun haluan palata siihen. Upeaa Berliinin kuvausta molemmissa kirjoissa, tekee mieli lähteä kirjan kanssa kiertelemään kaupunkia!

Palatakseni Rajaan (Wie weit gehen), on mielenkiintoista katsoa ensin elokuva ja sitten lukea kirja - vaikutelmat saattavat olla varsin erilaiset kuin toisinpäin tehdessä. Olin mykistynyt. Parempaa suomalaista elokuvaa en ole tainnut nähdä ikinä! Niin herkällä tavalla siinä käsiteltiin vaikeita asioita, ketään syyllistämättä. Ainakin minussa heräsi ymmärrys kaikkia roolihahmoja kohtaan. Suomalaismelankolinen rosoisuus oli läsnä, en nyt keksi parempaa sanaa kuin kouriintuntuvasti, mutta junttiöykkärimukahuumorista ei näkynyt häivääkään. Pidin myös elokuvan hillitystä, kohtauksiin hyvin sulautuvasta musiikista. Ja Maria Heiskasesta. Aion katsoa muitakin hänen elokuviaan, odottelen että posti tuo minulle Maria Larssonin. Heiskanen ja Persbrandt samassa elokuvassa, voisiko parempaa olla... no, kerron sitten, sekä Maria Larssonin ikuistamista hetkistä että Rajasta romaanina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti