Viikon mietelause

"Valtaa tarvitset vain, jos aiot tehdä jotakin pahaa. Kaikesta muusta selviät rakkaudella." - Charlie Chaplin -

tiistai 12. tammikuuta 2016

Näkökulmia kiusaamiseen, osa II Runot



Myös runoilijat ovat tarttuneet kiusaamisteemaan, mikä ei liene yllätys: runoja kirjoittava lapsi erottuu helposti joukosta, miksei aikuinenkin, jos kehtaa ääneen tunnustaa kirjoittavansa. Olen myös kuullut, että jotkut runoilijat käyttävät kallellaan olevaa baskeria. En tosin ole koskaan nähnyt, tällaiset tosiseikat kuullaan yleensä puskalennättimestä. Vai olisiko se nykyään puskamedia…

Kiusaamista käsittelevistä runoista minulle tulee ensimmäiseksi mieleen P. Mustapään Keltainen naakka. Keltainen naakka erottuu mustien joukosta sekä värinsä että rauhanomaisen käytöksensä vuoksi. Toiset naakat nokkivat siltä silmät päästä. Kyse on erilaisuuden herättämästä negatiivisesta huomiosta, intoleranssista, rasismista. - - Se ei ulvonut susien myötä // tai naakkakielellä, ei // se vaakkunut naakkojen lailla – // mikä siltä suosion vei - - Keltainen naakka selviytyy kuitenkin voittajana, sillä se elää omien arvojensa mukaan: - - Ja aforismin laati // se ensimmäisen näin: //
On minulla selkäranka, // jos silmittäkin jäin. // Ja toisen, yhtä hyvän: // Sain osan oivallisen – // on kunniallista kuolla // värinsä tunnustaen. Kunpa jokaisella kiusatuksi joutuneella olisikin yhtä paljon rohkeutta kuin naakalla! Joskus selkärankaa joutuu vahvistamaan vuosia.



 
Toiseksi haluan esitellä saksaksi kirjoittavan, Jugoslaviassa synteen Zoran Drvenkarin runon tinte im blut, jota ei liene suomennettu. Siispä kerron lyhyesti: kiusaaja on kaatanut runon minä maahan, painaa tämän kasvoja maata vasteen ja uhkailee. Paikalla on muitakin. Kurjinta niin runossa kuin elämässäkin on, etteivät nämä tee yhtään mitään. - - die anderen standen drum herum // sie standen einfach nur drum herum - - Muut seisoivat ympärillä, seisoivat vain siinä. Miten tuttu tilanne! Mutta maahan kaadettu nousee ylös ja sanoo jotain tärkeää: - - ihr könnt mir nichts // rief ich // ich habe tinte im blut - - Muut eivät ymmärrä, mitä hän tarkoittaa, ennen kuin eräs tyttö selventää asiaa: nyt se varmaan kirjoittaa tästä runon. Muut nauravat.

Naurun kohteeksi joutuminen aiheuttaa voimakkaan häpeän tunteen, mikä voi olla pahempaa kuin turpiin saaminen. Se on minulle valitettavan tuttua. Kaikkein ikävintä on, kun kiusattu tuo esiin erityiskykynsä, ja sillekin nauretaan. – Minulla on mustetta veressä, sanoo Drvenkarin runon minä. – Ette mahda minulle mitään.

Ja kuitenkin, kaikesta sisäisestä vahvuudesta ja erityisyydestä huolimatta, kumpikin runo jättää ikävän jäljen, raapaisun lukijan sieluun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti