Viikon mietelause

"Mikä ei tapa, siitä kirjoitetaan runo." - RU -

perjantai 29. tammikuuta 2016

Luontoa ja salaisia rakkauksia

Tuomas Anhava teki suurtyön suomentaessaan laajan valikoiman japanilaista tankaruonutta. Kirja Kevään kukat, syksyn kuu sisältää kokoelmat Kuuntelen, vieras, Oikukas tuuli ja Täällä kaukana sekä muutamia muita runoja. Ilman tällaista suomennostyötä tanka olisi jäänyt ainakin minulle vieraaksi.

Tanka-runoissa sanotaan yleensä jotakin luonnosta, viedään lukija tai kuulija paikkaan, tilanteeseen, aistimuksiin. Usein luontoilmaus asettuu kolmelle ensimmäiselle riville, ja sitä seuraa jokin toteamus, kenties tunnetila (suoraan tai epäsuoraan ilmaistuna) tai filosofista maailman ja ihmisen olemuksen pohdintaa. Toisinaan runoissa kuitenkin vain näytetään lukijalle jokin kaunis maisema tai vuodenaika, ja rakkaus ja surumielisyys on aistittavissa rivien välistä. Joskus rakkaus ja suru ovat niin voimakkaina läsnä, että luontokuvaus jää pois. Seuraavassa muutama suosikkini Anhavan käännöksistä:


Piilevät vuoroin,
välkähtelevät esiin
joessa levät.
Minä rakastan häntä.
Eikä hän tiedä sitä.

- Tomonori - 

Mainiota sanailua kääntäjältä, kun runon minä katselee jokea ja näkee levät! Salaa rakastaminen lienee tuttua monelle ujolle ihmiselle.


Luumunkukkia
en päästä silmistäni
en öin en päivin
Miten, millä hetkellä?
kuihtuivat, varisivat

- Tsurayuki - 

Luumunkukat (joita tanka-runoissa esiintyy varsin usein kirsikankukkien lisäksi), saavat Tsurayukin pohdiskelemaan maailman ja elämisen olemusta. Vaikka kuinka vahtisi aikaa, se solahtaa ohi huomaamatta.


Mänty, varise
polulle neulasia,
niin että kukaan
ei voi tulla tietämään
asuuko kukaan siellä.

- Ikkyu -

Kun avaan ikkunan, asuntoni kasvaa.
Mänty (pinus), minunkin lempipuuni, on japanilaisessa mytologiassa ikuisen elämän symboli. Ikkyun runossa minua kiehtoo ajatus jälkien peittämisestä, piiloutumisesta. Suomalaisessa ja japanilaisessa sielussa taitaa olla jotain samaa, halua vetäytyä ajoittain yksinäisyyteen, omaan rauhaan - eikä se silti tarkoita, että tuntisi olevansa yksinäinen. Ja vaikka tuntisikin, ainakin puut ovat seurana.


Kaipuu on, rakas,
tuhanneksi pirstonut
tämän sydämen.
Mutta yksikään siru
ei ole mennyt hukkaan.

- Izumi Shikubu -

Shikubu sanoo sanottavansa suoraan. Maiseman sijasta katse kääntyy sisäänpäin.

Voisin jatkaa runojen siteeraamista, mutta se ei olisi reilua kääntäjää eikä kustantajaa kohtaan. Kirjaa Kevään kukat, syksyn kuu on saatavilla vaikkapa AdLibriksen kirjakaupasta. Vaikka tätä juttua varten selasinkin kokoelman läpi, en löytänyt sitä runoa, jota alunperin etsin. Kun asiaa tarkemmin ajattelen, etsimäni runo onkin haiku, eikä sitä siksi löydy tästä kokoelmasta. Löytänen sen muualta, kerron sitten teille. Piakkoin siis juttua myöskin haikuista, tankojen pikkuveljistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti