Viikon mietelause

"Ei tule elo etsimättä, kala jalan kastamatta." - Suomalainen sananlasku -

lauantai 16. tammikuuta 2016

Fakiiri pysyköön kaapissaan

En aivan varmasti muista, miten Romain Puértolasin romaani Fakiiri joka juuttui IKEA-kaappiin liittyy tämänvuotiseen lukulistaani, mahdollisesti ei mitenkään. Ostin sen Tikkurilan asemalta matkalukemiseksi. Valitsin sen nimen perusteella, sillä minusta on kerrassaan mainiota, että joku muukin kuin minä juuttuu kaappiin. Tosin toisin kuin minä, fakiiri ei näytä saavan kokemuksestaan suljetun paikan kammoa.

Ensimmäiset kaksikymmentä sivua kirja oli hulvattoman hauska, ja kääntäjä Taina Helkamo onnistui erinomaisesti suomentaessaan sanaleikkejä ja muita sutkauksia. Alun jälkeen aloin pohtia, onko kirja edelleenkin hulvattoman hauska vaiko sittenkin hulvattoman tekohauska. Kirjan puoliväliin mennessä oli kallistunut jälkimmäiselle kannalle.

Asetelma on mitä loistavin, siinä on kaikki veijaritarinan tai matkaromaanifarssin ainekset. Jo se on merkillepantavaa, että päähenkilö Ajatusatru vaivautuu matkustamaan Ranskaan asti vain voidakseen asioida Ikealla. Hän tietysti tapaa kauniin naisen ja joutuu kiperiin tilanteisiin. Minua naurattavat sellaiset seikat, että tyyppi piiloutuu kaappiin, joka nostetaan Englantiin matkalla olevaan rekkaan.

Sen sijaan minua ei naurata, että kirjailija kokee tarpeelliseksi toistaa oivalliset pikku sutkautuksensa kolmeenkin kertaan. Pitääkö hän minua tyhmänä? Paljon hauskempi vitsi on kaks mummoa meni mustikkaan, minun mielestä. Mitä pitemmälle kirja etenee, sitä ennalta arvattavammiksi tapahtumat käyvät. Hermostun lopullisesti sivulla 114 (Seven-pokkarilaitos vuodelta 2015): minkä ihmeen takia tämänkin kirjailijan on käytettävä kirja kirjassa -periaatetta? Olen huomannut, että se toimii vain harvoin (Kari Hotakaisen Ihmisen osassa se tosin toimii erinomaisesti).

Fakiiri istuu pimeässä lentokoneen ruumassa ja alkaa kirjoittaa kirjaa. Pimeässä. Hänen asuaan ja varustustaan on kuvattu useaan otteeseen, mutta kertaakaan ei ole mainittu, että hänellä olisi mukanaan muistilehtiö ja kynä. Sitä paitsi, jos hän kerran on kotoisin köyhästä intialaiskylästä ja ammatiltaan fakiiri, rohkenen epäillä, osaako hän edes kirjoittaa.

Anteeksi vain Romain Puértolas, mutta pidätän itselläni oikeuden lopettaa lukemisen sivulla 118. Elämä on liian lyhyt huonosti kirjoitettujen, tekohauskojen romaanien lukemiseen. Sitä paitsi kirjailija sekoittaa buddhalaisuuden ja hindulaisuuden keskenään. Aion toimittaa matkalukemiseni Helsinki-Vantaan lentokenttäkirjastoon, kanniskelkoon sitä välillä joku muu. Se, että minä en pidä kirjasta, ei tietenkään tarkoita, etteikö joku muu voisi pitää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti