Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Usko kynän vahvuuteen

Per Adolfsson pohtii Skriva-lehden pääkirjoituksessa maailman tilaa ja sitä, pitäisikö potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei puutu tapahtumiin, vaan keskittyy kirjoittamiseen. "Världen brinner kort
sammanfattat.", hän kirjoittaa, mistä minulle tulee mieleen laulu "Brinna inga hjärtan", enkä muista, onko se Ranarimin vai Gjallarhornin ohjelmistoa.

Sitten alan runoilla, luin nimittäin ensiksi "Världen brinner kort." Palamisen (ampumisen, terrori-iskujen ja vastaanottokeskuksiin heitettyjen polttopullojen) seurauksena maailma lyhenee, pienenee, kutistuu pois. Palaa tuhkaksi. Ja sitten tuli mieleen "Världen brinner bort." Sääli ihmistä, jos siinä niin käy.

Adolfsson perustelee kirjoittamisen tärkeyttä sillä, että kirjat voivat muuttaa maailmaa, ainakin jotkut kirjat, joskus. Hänen luettelemistaan maailmaa muuttaneista kirjoista olen lukenut vain Orwellin 1984 (tai tarkaalleen ottaen kuuntelin sen kuunnelmana). Mietin, onko se todella muuttanut maailm…

Luontoa ja salaisia rakkauksia

Tuomas Anhava teki suurtyön suomentaessaan laajan valikoiman japanilaista tankaruonutta. Kirja Kevään kukat, syksyn kuu sisältää kokoelmat Kuuntelen, vieras, Oikukas tuuli ja Täällä kaukana sekä muutamia muita runoja. Ilman tällaista suomennostyötä tanka olisi jäänyt ainakin minulle vieraaksi.

Tanka-runoissa sanotaan yleensä jotakin luonnosta, viedään lukija tai kuulija paikkaan, tilanteeseen, aistimuksiin. Usein luontoilmaus asettuu kolmelle ensimmäiselle riville, ja sitä seuraa jokin toteamus, kenties tunnetila (suoraan tai epäsuoraan ilmaistuna) tai filosofista maailman ja ihmisen olemuksen pohdintaa. Toisinaan runoissa kuitenkin vain näytetään lukijalle jokin kaunis maisema tai vuodenaika, ja rakkaus ja surumielisyys on aistittavissa rivien välistä. Joskus rakkaus ja suru ovat niin voimakkaina läsnä, että luontokuvaus jää pois. Seuraavassa muutama suosikkini Anhavan käännöksistä:


Piilevät vuoroin, välkähtelevät esiin joessa levät. Minä rakastan häntä. Eikä hän tiedä sitä.
- Tomon…

Mahdollisuuksien asema

Syntymäpäiväni kunniaksi runo Second Chance.

Juna saapuu asemalle
jolla ei ole nimeä,
siihen missä valo ja varjot
yhdistyvät
loputtomaksi janaksi
horisontissa.

Käteni iho vielä lämmin
sinun kätesi ihosta,
olet vierelläni
samalla viivalla
vaikka olet kulkeutunut
niin kovin kauas.

Valo täyttää meidät,
minun varjoni
ja tyhjän
sinun kohdallasi.

Seisomme auringon janalla,
päätösasemalla
                kaiken alussa.


(C) 2016 Riikka Johanna Uhlig

Kirjasuhdanne

Vein Suomessa käydessäni kaksi kirjaa kierrätykseen, tosin toinen niistä ei ollut minun kirjani, vaan äidin. Otin tilalle yhden, ja ostin lisäksi seitsemän. Ei tätä nyt varsinaisesti voi kutsua deklutteroinniksi. Puolustuksekseni on sanottava, että kirjat ovat sentään käytettyjä, ja että yksi kirjoista on osoitemuistio. Ikävä kyllä siinä ei ollut yhtään osoitetta valmiina: olisin ollut utelias tietämään ihan vieraittenkin ihmisten osoitteita.

Perustelen kirjaostoksia myös sillä, että ne ovat minulle työ- ja opiskeluvälineitä. No, eivät romaanit ehkä, ellei joku satu tilaamaan minulta kirja-arvostelua, mitä sattuu perin harvoin. Tällä kertaa en löytänyt kiinnostavia sanakirjoja, mutta löysin sen sijaan Nykyruotsin preppauskirjan sekä valikoiman postmodernia tanskalaista runoutta, minkä aivan ehdottomasti tarvitsen opiskelumateriaaliksi, kun aloitan helmikuun lopulla tanskan kielen alkeiskurssin. :-)

Ruotsin preppauskirjassa muuten kuvaillaan sitä, miten huonosti suomalaiset ääntävät r…

Kesä ilman miehiä

Minulle käy usein niin, että kun aion ryhtyä johonkin, teenkin jotain ihan muuta. Lukulistassani (tämänvuotinen on riittävän lyhyt toteutettavaksi) on kohta kesken jääneen kirjan lukemisesta. Tosin tarkempi lukeminen osoittaa, ettei siellä edes ole sellaista kohtaa - ehkä se oli viime vuoden lukulistassa. Mutta who cares, kesken jääneitä kirjoja on aika paljon.

Löysin Päijänne-antikvariaatista Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä, jota olin aiemmin aloittanut englanniksi. Olin kyllästynyt hieman ennen puolta väliä siihen, etten ymmärtänyt kaikkia yksityiskohtia, joten Kristiina Rikmannin taitava suomennos oli tervetullut. Pidän todellakin Hustvedtin kielestä, nyt kun YMMÄRRÄN, mitä hän kirjoittaa. Hän on varmastikin niitä akateemikko-kirjailijoita, joita välillä haukutaan liian akateemisen kielen takia, mutta minun akateemispainotteista mieltäni hänen tekstinsä kutkuttavat.

Koska moni varmaankin jo tuntee kirjan, en selvitä tässä juonta. Jos et tunne kirjaa, niin vilkaisepa Liisa-nimisen…

Ruusuja talven keskelle!

Fakiiri pysyköön kaapissaan

En aivan varmasti muista, miten Romain Puértolasin romaani Fakiiri joka juuttui IKEA-kaappiinliittyy tämänvuotiseen lukulistaani, mahdollisesti ei mitenkään. Ostin sen Tikkurilan asemalta matkalukemiseksi. Valitsin sen nimen perusteella, sillä minusta on kerrassaan mainiota, että joku muukin kuin minä juuttuu kaappiin. Tosin toisin kuin minä, fakiiri ei näytä saavan kokemuksestaan suljetun paikan kammoa.

Ensimmäiset kaksikymmentä sivua kirja oli hulvattoman hauska, ja kääntäjä Taina Helkamo onnistui erinomaisesti suomentaessaan sanaleikkejä ja muita sutkauksia. Alun jälkeen aloin pohtia, onko kirja edelleenkin hulvattoman hauska vaiko sittenkin hulvattoman tekohauska. Kirjan puoliväliin mennessä oli kallistunut jälkimmäiselle kannalle.

Asetelma on mitä loistavin, siinä on kaikki veijaritarinan tai matkaromaanifarssin ainekset. Jo se on merkillepantavaa, että päähenkilö Ajatusatru vaivautuu matkustamaan Ranskaan asti vain voidakseen asioida Ikealla. Hän tietysti tapaa kauniin naisen ja…

Näkökulmia kiusaamiseen, osa III: Rakkausruno?

Näkökulmia kiusaamiseen, osa II Runot